Deuteronomy 10
1 "Silloin Herra sanoi minulle: 'Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, ja nouse vuorelle luokseni. Tee myös itsellesi puusta arkki.
2 Minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, niissä, jotka sinä murskasit. Pane ne arkkiin.'
3 Minä tein arkin akasiapuusta ja veistin kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, ja nousin vuorelle, kädessäni nuo kaksi taulua.
4 Hän kirjoitti tauluihin saman, minkä edellisellä kerralla, ne kymmenen sanaa, jotka Herra oli puhunut teille vuorelta, tulen keskeltä, seurakunnan kokouspäivänä. Herra antoi ne minulle.
5 Sitten käännyin ja astuin alas vuorelta ja panin taulut tekemääni arkkiin, niin kuin Herra oli minua käskenyt, ja siinä ne ovat.
6 Israelilaiset lähtivät liikkeelle Bene-Jaakanin kaivoilta ja vaelsivat Mooseraan. Aaron kuoli siellä, ja hänet haudattiin sinne. Hänen poikansa Eleasar tuli papiksi hänen sijaansa.
7 Sieltä he lähtivät liikkeelle Gudgodaan, ja Gudgodasta Jotbataan, seutuun, jossa on vesipuroja.
8 Siihen aikaan Herra erotti Leevin sukukunnan kantamaan Herran liitonarkkia, seisomaan Herran edessä, palvelemaan häntä ja siunaamaan hänen nimeensä, kuten tähän päivään asti on tapahtunut.
9 Sen tähden Leevi ei saanut osuutta eikä perintöosaa veljiensä rinnalla, sillä Herra on hänen perintöosansa, kuten Herra, Jumalasi, on hänelle puhunut.
10 Minä viivyin vuorella, niin kuin edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Herra kuuli minua vielä silläkin kerralla, sillä Herra ei tahtonut tuhota sinua.
11 Herra sanoi minulle: 'Nouse ja lähde, kulje kansan edellä, että he menevät ja ottavat omakseen maan, jonka heidän isilleen vannotulla valalla olen luvannut antaa heille.'
12 Nyt, Israel, mitä Herra, Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, Jumalaasi, että aina vaellat hänen teitään ja rakastat häntä, ja että palvelet Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi,
13 noudattaen Herran käskyjä ja säädöksiä, jotka minä sinulle tänä päivänä annan, että menestyisit.
14 Katso, taivaat ja taivasten taivaat, maa ja kaikki, mitä siinä on, ovat Herran, Jumalasi.
15 Mutta ainoastaan isiisi Herra mielistyi ja rakasti heitä. Hän valitsi omikseen heidän jälkeläisensä, hän valitsi teidät kaikista kansoista, niin kuin yhä vielä on.
16 Ympärileikatkaa sen tähden sydämenne älkääkä enää olko niskureita.
17 Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja pelottava Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta,
18 joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatetuksen.
19 Sen tähden rakastakaa muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa.
20 Herraa, Jumalaasi, pelkää, häntä palvele, hänessä riipu kiinni ja vanno hänen nimeensä.
21 Hän on ylistyksesi, ja hän on Jumalasi, joka on tehnyt sinulle nuo suuret ja pelottavat teot, jotka silmäsi ovat nähneet.
22 Seitsemänkymmentä henkeä oli isiesi joukkoa, kun he menivät Egyptiin, mutta nyt Herra, Jumalasi, on tehnyt lukusi paljoksi kuin taivaan tähdet."