2 Samuel 15
1 Mutta sitten tapahtui, että Absalom hankki itselleen vaunut ja hevoset sekä viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään.
2 Absalomilla oli tapana asettua varhain aamulla sen tien viereen, joka vei portille, ja kun joku oli tulossa kuninkaan eteen saamaan oikeutta riita-asiassaan, Absalom kutsui hänet ja kysyi: "Mistä kaupungista olet?" Kun tämä vastasi: "Palvelijasi on siitä tai siitä Israelin sukukunnasta",
3 Absalom sanoi hänelle: "Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei ole ketään, joka sinua kuulisi."
4 Absalom sanoi vielä: "Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin tulisi minun eteeni jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, ja antaisin hänelle oikeuden."
5 Kun joku lähestyi kumartaakseen häntä, hän ojensi kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä.
6 Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan eteen saamaan oikeutta. Ja Absalom varasti Israelin miesten sydämet.
7 Neljän vuoden kuluttua Absalom sanoi kerran kuninkaalle: "Salli minun mennä Hebroniin täyttämään lupaus, jonka olen Herralle tehnyt.
8 Sillä asuessani Gesurissa, Aramissa, palvelijasi teki lupauksen ja sanoi: 'Jos Herra antaa minun tulla takaisin Jerusalemiin, palvelen Herraa.'"
9 Kuningas sanoi hänelle: "Mene rauhassa." Hän nousi ja meni Hebroniin.
10 Mutta Absalom lähetti vakoojia kaikkiin Israelin sukukuntiin ja sanoi: "Kun kuulette torven äänen, sanokaa: 'Absalom on tullut kuninkaaksi Hebronissa.'"
11 Absalomin kanssa oli Jerusalemista kutsuvieraina mennyt kaksisataa miestä, jotka menivät sinne aivan viattomina tietämättä koko asiasta mitään.
12 Absalom lähetti myös, sillä aikaa kun hän uhrasi teurasuhrejaan, noutamaan giilolaisen Ahitofelin, Daavidin neuvonantajan, hänen kaupungistaan Giilosta. Salaliitto vahvistui, ja yhä enemmän kansaa meni Absalomin puolelle.
13 Daavidin luo tultiin ilmoittamaan: "Israelin miesten sydämet ovat kääntyneet Absalomin puolelle."
14 Daavid sanoi kaikille palvelijoilleen, jotka olivat hänen luonaan Jerusalemissa: "Nouskaa, paetkaamme, sillä meillä ei ole muuta pelastusta Absalomin käsistä. Lähtekää nopeasti, ettei hän äkkiä saavuttaisi meitä ja saattaisi onnettomuutta meille ja surmaisi kaupungin asukkaita miekan terällä."
15 Kuninkaan palvelijat vastasivat kuninkaalle: "Tehtäköön aivan niin kuin herrani, kuningas, harkitsee parhaaksi. Me olemme palvelijoitasi."
16 Kuningas lähti jalkaisin, ja koko hänen hovinsa seurasi häntä. Kuitenkin kuningas jätti kymmenen sivuvaimoaan jäljelle vartioimaan linnaa.
17 Kuningas lähti, ja kaikki väki seurasi häntä. He pysähtyivät kaukaisimman talon kohdalle
18 kaikkien hänen palvelijoidensa kulkiessa hänen ohitseen. Myös kaikki kreetit ja pleetit sekä kaikki gatilaiset, kuusisataa miestä, jotka olivat tulleet hänen perässään Gatista, kulkivat kuninkaan ohi.
19 Kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: "Miksi sinäkin tulet kanssamme? Käänny takaisin ja jää kuninkaan luo, sillä sinä olet vieras, vieläpä maanpaossa kotoasi.
20 Eilen sinä tulit. Ottaisinko minä jo tänä päivänä sinut harhailemaan meidän kanssamme matkallemme, kun minä itsekin menen, minne menenkin? Käänny takaisin ja vie veljesi mukanasi. Armo ja uskollisuus sinulle!"
21 Mutta Ittai vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää: missä paikassa herrani kuningas on, siellä tahtoo myös palvelijasi olla, olkoonpa se elämäksi tai kuolemaksi."
22 Daavid sanoi Ittaille: "Tule sitten ja kulje ohitseni." Niin gatilainen Ittai kulki ohi ja kaikki hänen miehensä ja kaikki lapset, jotka olivat hänen kanssaan.
23 Koko maa itki suureen ääneen, kun kaikki väki kulki ohi. Kun kuningas oli kulkemassa Kidronin laakson poikki kaiken väen kulkiessa erämaan tielle päin,
24 katso, siinä oli myös Saadok sekä hänen kanssaan kaikki leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkia. He laskivat Jumalan arkin maahan, ja Ebjatar uhrasi, kunnes kaikki väki kaupungista oli ehtinyt kulkea ohi.
25 Kuningas sanoi Saadokille: "Vie Jumalan arkki takaisin kaupunkiin. Jos löydän armon Herran silmien edessä, hän tuo minut takaisin ja antaa minun vielä nähdä hänet ja hänen asumuksensa.
26 Mutta jos hän sanoo näin: 'Minä en ole mieltynyt sinuun', niin, katso, hän tehköön minulle, minkä hyväksi näkee."
27 Vielä kuningas sanoi pappi Saadokille: "Sinähän olet näkijä. Palaa rauhassa kaupunkiin, sinä ja sinun poikasi Ahimaas ja Ebjatarin poika Joonatan, molemmat poikanne, teidän kanssanne.
28 Katsokaa, minä viivyn kahlauspaikoissa erämaassa, kunnes teiltä tulee sana tiedokseni."
29 Saadok ja Ebjatar veivät Jumalan arkin takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne.
30 Daavid kulki itkien Öljymäkeä ylös, pää peitettynä ja paljain jaloin. Myös kaikki väki, mikä oli hänen kanssaan, oli peittänyt päänsä, ja he kulkivat itkien lakkaamatta.
31 Kun sitten Daavidille kerrottiin, että myös Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella, Daavid sanoi: "Herra, käännä Ahitofelin neuvo hulluudeksi."
32 Kun sitten Daavid oli tullut vuoren laelle, jossa Jumalaa rukoiltiin, tuli arkilainen Huusai häntä vastaan viitta reväistynä ja multaa pään päällä.
33 Daavid sanoi hänelle: "Jos sinä tulet kanssani, olet minulle vain kuormaksi.
34 Mutta jos palaat kaupunkiin ja sanot Absalomille: 'Minä tahdon olla palvelijasi, kuningas. Minä olen ennen ollut isäsi palvelija, mutta nyt tahdon olla sinun palvelijasi', voit olla minulle avuksi tekemällä Ahitofelin neuvon tyhjäksi.
35 Siellähän ovat kanssasi myös papit, Saadok ja Ebjatar. Kaikki, mitä kuulet kuninkaan linnasta, ilmoita papeille, Saadokille ja Ebjatarille.
36 Katso, heillä on siellä mukanaan myös molemmat poikansa, Saadokilla Ahimaas ja Ebjatarilla Joonatan. Näiden kautta voitte lähettää minulle tiedon kaikesta, mitä kuulette."
37 Huusai, Daavidin ystävä, meni kaupunkiin, juuri kun Absalom tuli Jerusalemiin.