1 Samuel 24
1 Mutta Daavid lähti sieltä ja oleskeli Een-Gedin vuorten huipuilla.
2 Kun Saul palasi ajamasta filistealaisia takaa, ilmoitettiin hänelle: "Katso, Daavid on Een-Gedin erämaassa."
3 Saul otti kolmetuhatta valiomiestä koko Israelista ja meni etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden itäpuolelta.
4 Kun hän tuli tien varrella oleville lammas- ja vuohitarhoille, siellä oli luola, ja Saul meni luolaan tarpeelleen. Mutta Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä.
5 Niin Daavidin miehet sanoivat hänelle: "Katso, tämä on päivä, josta Herra on sanonut sinulle: 'Minä annan vihamiehesi sinun käsiisi tehdäksesi hänelle, mitä hyväksi näet.'" Daavid nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin viitan liepeestä.
6 Mutta sen jälkeen Daavidin sydän soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä.
7 Hän sanoi miehilleen: "Pois se! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen. Sillä hän on Herran voideltu."
8 Daavid kovisti miehiään eikä sallinut heidän hyökätä Saulin kimppuun. Saul nousi luolasta ja meni matkaansa.
9 Daavidkin nousi, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: "Herrani, kuningas!" Kun Saul katsoi taakseen, Daavid kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.
10 Daavid sanoi Saulille: "Miksi kuuntelet ihmisten puheita, jotka sanovat: 'Daavid hankkii sinulle onnettomuutta'?
11 Katso, näethän nyt omin silmin, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut käsiini luolassa, mutta säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut. Ajattelin näet: 'En satuta kättäni herraani, sillä hän on Herran voideltu.'
12 Katso itse, isäni, katso tätä viittasi liepeen kappaletta, joka on kädessäni. Kun leikkasin sen viittasi liepeestä enkä sinua tappanut, ymmärrä siitä ja näe: minulla ei ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista enkä ole sinua vastaan rikkonut, vaikka vainoat minua ottaaksesi minulta hengen.
13 Herra tuomitkoon välillämme, minun ja sinun, ja Herra kostakoon sinulle puolestani, mutta minun käteni ei sinuun satu.
14 On, niin kuin vanha sananlasku sanoo: 'Jumalattomuus tulee jumalattomista', mutta minun käteni ei sinuun satu.
15 Kenen perään Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiranraatoa, yhtä kirppua!
16 Herra olkoon tuomari ja tuomitkoon välillämme, minun ja sinun. Hän nähköön ja ajakoon asiani ja auttakoon minut käsistäsi oikeuteeni."
17 Kun Daavid oli päättänyt tämän puheensa Saulille, Saul sanoi: "Eikö se ole äänesi, poikani Daavid?" Saul korotti äänensä ja itki.
18 Hän sanoi Daavidille: "Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa.
19 Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut käsiisi.
20 Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle.
21 Katso, nyt tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä kädessäsi.
22 Vanno nyt minulle Herran kautta, ettet hukuta jälkeläisiäni etkä hävitä nimeäni isäni suvusta."
23 Daavid vannoi Saulille. Saul lähti kotiinsa, mutta Daavid ja hänen miehensä nousivat Vuorilinnaan.