1 Corinthians 2
1 Tullessani luoksenne, veljet, en tullut suurenmoisella puheella tai viisaudella teille Jumalan todistusta julistamaan.
2 Sillä olin päättänyt olla luonanne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
3 Ja olin luonanne heikkoudessa, pelossa ja vapisin kovin,
4 eikä puheeni ja saarnani ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5 ettei uskonne olisi ihmisten viisaudessa, vaan Jumalan voimassa.
6 Kuitenkin puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailmanajan viisautta emmekä tämän maailman valtiaiden, jotka kukistuvat,
7 vaan puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,
8 sitä, jota kukaan tämän maailman valtiaista ei ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet –
9 vaan kuten on kirjoitettu: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat."
10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaiken, Jumalan syvyydetkin.
11 Sillä kuka ihmisistä tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myöskään kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut.
13 Sitä myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Pyhän Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Sillä se on hänelle hulluutta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkii kaiken, mutta häntä itseään ei tutki kukaan.
16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, että voisi häntä opettaa?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.