Ruth 1
1 Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan.Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsaja kahden poikansa kanssa muukalaisena asumaan Mooabin maahan.
2 Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi oli Noomi ja hänenkahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia JuudanBeetlehemistä. Niin he tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat siellä.
3 Ja Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi jälkeen kahden poikansakanssa.
4 Nämä ottivat itselleen mooabilaiset vaimot; toisen nimi oli Orpa jatoisen nimi Ruut. Ja he asuivat siellä noin kymmenen vuotta.
5 Ja myös nuo molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin että vaimo jäiyksin jälkeen kahdesta pojastaan ja miehestään.
6 Silloin hän nousi miniöineen palataksensa takaisin Mooabin maasta,sillä hän oli kuullut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansastansahuolen ja antanut sille leipää.
7 Niin hän lähti yhdessä molempien miniäinsä kanssa siitä paikasta,jossa oli oleskellut. Ja heidän tietä käydessään matkalla Juudan maahan
8 sanoi Noomi molemmille miniöillensä: "Menkää, palatkaa kumpikinäitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden, niinkuin te olettevainajille ja minulle tehneet.
9 Herra suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa." Jahän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät
10 ja sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo".
11 Mutta Noomi vastasi: "Kääntykää takaisin, tyttäreni; miksi telähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksiteille?
12 Kääntykää takaisin, tyttäreni, menkää, sillä minä olen liian vanhajoutuakseni miehelään. Vaikka ajattelisinkin: 'Minulla on vielä toivoa',ja vaikka vielä tänä yönä joutuisin miehelään ja synnyttäisin poikia,
13 ette kai te kuitenkaan odottaisi, kunnes he kasvaisivat suuriksi,ette kai te kuitenkaan sulkeutuisi huoneeseen ja olisi mieheläänmenemättä. Ei, tyttäreni; minä olen hyvin murheissani teidän tähtenne,sillä Herran käsi on sattunut minuun."
14 Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suutelianoppiaan jäähyväisiksi, mutta Ruut riippui kiinni hänessä.
15 Ja Noomi sanoi: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansaja jumalansa luo, käänny sinäkin kälysi kanssa".
16 Mutta Ruut vastasi: "Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymääntakaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkinmenen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minunkansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.
17 Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tullahaudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolemaerottaa meidät."
18 Kun Noomi näki, että hän oli lujasti päättänyt seurata häntä, ei hänenää puhunut siitä hänen kanssansa.
19 Niin he kulkivat molemmat yhdessä, kunnes tulivat Beetlehemiin. Jakun he tulivat Beetlehemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle heidäntähtensä, ja vaimot sanoivat: "Onko tämä Noomi?"
20 Mutta hän vastasi heille: "Älkää kutsuko minua Noomiksi, kutsukaaminua Maaraksi, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkeratamurhetta.
21 Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksisiis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut jaKaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?"
22 Niin Noomi palasi miniänsä, mooabilaisen Ruutin, kanssa, joka tuliMooabin maasta; ja he saapuivat Beetlehemiin ohranleikkuun alussa.