Psalms 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaakorvanne minun suuni sanoille.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovatmeille kertoneet,
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevallepolvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa jaihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käskimeidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvätlapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalantekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva janiskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonkahenki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelunpäivänä.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänenlakinsa mukaan,
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hänheille näytti.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooaninkedolla.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedetroukkioksi.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiketyöt.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistävesistä.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivatuppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsatyydyttämiseksi.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaapöydän erämaassa?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat;mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyiJaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllinkyllin.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuinmeren hiekkaa;
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet,sitä hän salli heidän saada.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vieläheidän suussaan,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidänvoimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänenihmeitänsä.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoiheidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivätJumalaa.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala,Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänellekielellänsä;
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä heolleet uskolliset hänen liitossansa.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdohukuttaa.Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaikenkiivautensa nousta.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enääpalaja.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa jamurehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hänpäästi heidät ahdistajasta,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineetvesiojistaan juoda;
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita,jotka tuottivat heille häviötä;
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidänvaivannäkönsä;
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidänmetsäviikunapuunsa;
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansasalamoille.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksenja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansakuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haaminmajoista.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitäerämaassa kuin laumaa.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; muttaheidän vihollisensa peitti meri.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikeakätensä oli hankkinut.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvallaperintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkäottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivätkelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänenkiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänytihmisten keskelle.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollistenkäsiin.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäiväthäälauluja vaille.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineetitkuja itkeä.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittamasankari.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuinmaan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa,Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavallakädellä.