Psalms 57
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kunhän pakeni Saulia luolaan.
2 Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuunminun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnesonnettomuudet ovat ohitse.
3 Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minunasiani päätökseen.
4 Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minunpolkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.
5 Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maatatultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä januolia ja joiden kieli on terävä miekka.
6 Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.
7 Verkon he virittivät minun askelteni tielle, painoivat minun sielunimaahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela.
8 Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minätahdon veisata ja soittaa.
9 Heräjä, minun sieluni; heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättääaamuruskon.
10 Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasikansakuntien keskellä.
11 Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinuntotuutesi pilviin asti.
12 Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.