Psalms 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.
2 Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaatkaikki,
3 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
4 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
5 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitänongelmani kannelta soittaen.
6 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryyspiirittää minut?
7 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
8 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitustamaksaa.
9 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iätisuorittamatta,
10 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
11 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät jajärjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
12 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsapolvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
13 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattavaeläimiin, jotka hukkuvat.
14 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässäänniiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa.Sela.
15 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, johuomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidänhahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.
16 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hänottaa minut huomaansa. Sela.
17 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
18 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensaastu alas hänen jäljessänsä.
19 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinuaylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
20 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoanäe.
21 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattavaeläimiin, jotka hukkuvat.