Psalms 42
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.
2 Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaasinua, Jumala.
3 Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tullaJumalan kasvojen eteen?
4 Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päiväsanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"
5 Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljinväentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun jakiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
6 Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton?OdotaJumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
7 Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minämuistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
8 Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinunkuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.
9 Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan jarukoilen elämäni Jumalaa.
10 Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut?Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?"
11 Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoenminulle kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?"
12 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton?Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeniapua, minun Jumalaani.