Psalms 39
1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.
2 Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielellänisyntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauankuin jumalaton on minun edessäni."
3 Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; muttaminun tuskani yltyi.
4 Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyiminussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.
5 Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivienimitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
6 Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämänion sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikkiihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
7 Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat,eivätkä tiedä, kuka ne saa.
8 Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.
9 Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.
10 Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.
11 Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesikuritukseen.
12 Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinähänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikkiihmiset. Sela.
13 Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni.Älä olekuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi,vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.
14 Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menenpois eikä minua enää ole.