Psalms 22
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidinvirsi.
2 Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et autaminua, et kuule valitukseni sanoja?
3 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkävoi vaieta.
4 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirttenkeskellä.
5 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastitheidät.
6 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleethäpeään.
7 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
8 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa,nyökyttävät ilkkuen päätään:
9 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoonhänet, koska on häneen mielistynyt."
10 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassaäitini rinnoilla;
11 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä oletminun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
12 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
13 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
14 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvatleijonat.
15 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovatirti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minunrinnassani.
16 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kielenitarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
17 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minunkäteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
18 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
19 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustaniarpaa.
20 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennäavukseni.
21 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
22 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaaminulle.
23 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnankeskellä.
24 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä,kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
25 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikäkätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
26 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytänlupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
27 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa,ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
28 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikkipakanain sukukunnat kumartavat häntä;
29 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
30 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessäänpolvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
31 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaanHerrasta.
32 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänenvanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.