Psalms 109
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä olevaiti.
2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun,he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minuavastaan.
4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaanrukoilen.
5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänenoikealla puolellansa.
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoonsynniksi.
8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsaraunioilta.
11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraathänen vaivannäkönsä.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtakohänen orpojansa.
13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidännimensä pois toisessa polvessa.
14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänenäitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsamaan päältä.
16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaaja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinutsiunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänensisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hänaina vyöttäytyy.
20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotkapuhuvat pahaa minua vastaan.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinunarmosi on hyvä, pelasta minut.
22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minunrinnassani.
23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuinheinäsirkka.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunutlihattomaksi.
25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään henyökyttävät päätänsä.
26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, senteit.
28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään,mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitäheidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minäylistän häntä.
31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänetniistä, jotka hänet tuomitsevat.