Psalms 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensaHerran eteen.
2 Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
3 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallistakorvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
4 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitanipolttaa niinkuin ahjossa.
5 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotansyödä leipääni.
6 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
8 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
9 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minuavastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minutylös ja viskannut pois.
12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyypolvesta polveen.
14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus jamäärähetki on tullut.
15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiäheidän on sääli.
16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaatsinun kunniaasi,
17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensamenettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedesluodaan, on kiittävä Herraa,
20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaastamaahan,
21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsäJerusalemissa,
23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaanHerraa.
24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minunpäiväni.
25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinunvuotesi kestävät suvusta sukuun.
26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinämuutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidänjälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.