Numbers 14
1 Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön.
2 Ja kaikki israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, jakoko kansa sanoi heille: "Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan taitähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet!
3 Ja miksi viekään Herra meitä tuohon maahan, jossa me kaadummemiekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi!Eikömeidän olisi parempi palata Egyptiin?"
4 Ja he puhuivat toinen toiselleen: "Valitkaamme johtaja ja palatkaammeEgyptiin".
5 Silloin Mooses ja Aaron lankesivat kasvoilleen Israelin kansan kokoseurakunnan eteen.
6 Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivatolleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa
7 ja puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin: "Maa, jotakävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa.
8 Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahanja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä.
9 Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa,sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa onväistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitäpeljätkö."
10 Silloin koko seurakunta vaati heitä kivitettäviksi, mutta Herrankirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa.
11 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minuapilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotkaminä olen tehnyt sen keskuudessa?
12 Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perinjuurin, mutta sinustaminä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on."
13 Mutta Mooses sanoi Herralle: "Ovathan egyptiläiset kuulleet, ettäsinä voimallasi olet vienyt tämän kansan heidän keskeltänsä.
14 Ja he ovat puhuneet siitä sen maan asukkaille; hekin siis ovatkuulleet, että sinä, Herra, olet tämän kansan keskellä, sinä Herra, jokaolet sille ilmestynyt silmästä silmään, ja että sinun pilvesi pysyyheidän päällänsä ja että sinä kuljet heidän edellänsä pilvenpatsaassapäivin ja tulenpatsaassa öin.
15 Mutta jos sinä nyt surmaat tämän kansan, niinkuin yhden miehen, niinkansat, jotka saavat kuulla sitä kerrottavan sinusta, sanovat näin:
16 'Koska Herra ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maahan, jonka hänoli heille valalla vannoen luvannut, tappoi hän heidät erämaahan'.
17 Osoittautukoon nyt sinun suuri voimasi, Herra, niinkuin olet puhunutsanoen:
18 'Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahatteot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isienpahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen'.
19 Anna siis anteeksi tämän kansan pahat teot suuressa armossasi,niinkuin sinä ennenkin olet anteeksi antanut tälle kansalle, Egyptistätänne saakka."
20 Ja Herra vastasi: "Minä annan anteeksi, niinkuin sinä olet anonut.
21 Mutta niin totta kuin minä elän, ja niin totta kuin Herran kirkkauson täyttävä kaiken maan:
22 ei kukaan niistä miehistä, jotka ovat nähneet minun kirkkauteni jaminun tunnustekoni, jotka minä olen tehnyt Egyptissä ja tässä erämaassa,mutta kuitenkin nyt jo kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet eivätkä olekuulleet minun ääntäni,
23 ei yksikään heistä ole näkevä sitä maata, jonka minä valalla vannoenlupasin heidän isillensä; ei yksikään minun pilkkaajistani ole sitänäkevä.
24 Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki, niinettä hän on minua uskollisesti seurannut, niin hänet minä vien siihenmaahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen.
25 Mutta koska amalekilaiset ja kanaanilaiset asuvat laaksoissa, niinkääntykää huomenna toisaanne päin ja painukaa erämaahan, Kaislamerentietä."
26 Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen:
27 "Kuinka kauan tämä häijy joukko napisee minua vastaan? Minä olenkuullut, kuinka israelilaiset napisevat minua vastaan.
28 Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, aivan niinkuinte olette minulle puhuneet, niin minä teille teen.
29 Tähän erämaahan kaatuvat teidän ruumiinne, teidän kaikkien, jotkaolette katselmuksessa olleet, niin monta kuin teitä onkaksikymmenvuotisia ja sitä vanhempia, jotka olette napisseet minuavastaan.
30 Totisesti, te ette pääse siihen maahan, jonka minä olen kättäkohottaen luvannut antaa teille asumasijaksi, ei kukaan teistä, paitsiKaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika.
31 Mutta teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisensaaliiksi, heidät minä vien sinne, ja he saavat tulla tuntemaan senmaan, jota te halveksitte.
32 Mutta teidän ruumiinne kaatuvat tähän erämaahan,
33 ja teidän lastenne täytyy harhailla paimentolaisina tässä erämaassaneljäkymmentä vuotta ja kärsiä teidän uskottomuutenne tähden, kunnesteidän ruumiinne ovat maatuneet tähän erämaahan.
34 Niinkuin te neljäkymmentä päivää vakoilitte maata, niin saatte nyt,päivä vuodeksi luettuna, neljäkymmentä vuotta kärsiä pahoista teoistanneja tulla tuntemaan, mitä se on, että minä käännyn teistä pois.
35 Minä, Herra, olen puhunut. Totisesti, niin minä teen tälle häijyllekansalle, joka on käynyt kapinoimaan minua vastaan: he hukkuvat tähänerämaahan, tänne he kuolevat."
36 Mutta ne miehet, jotka Mooses oli lähettänyt maata vakoilemaan jajotka palattuaan olivat saattaneet koko kansan napisemaan häntä vastaan,saattamalla sen maan pahaan huutoon,
37 ne miehet, jotka olivat saattaneet sen maan pahaan huutoon, kuolivatäkkikuolemalla Herran edessä.
38 Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jäivät eloonniistä miehistä, jotka olivat käyneet maata vakoilemassa.
39 Ja Mooses puhui tämän kaikille israelilaisille. Niin kansa tulikovin murheelliseksi.
40 Ja he nousivat varhain seuraavana aamuna lähteäkseen ylös vuoristoonja sanoivat: "Katso, tässä me olemme; me lähdemme siihen paikkaan, jostaHerra on puhunut, sillä me olemme syntiä tehneet".
41 Mutta Mooses sanoi: "Minkätähden te nyt käytte rikkomaan Herrankäskyä? Ei se onnistu.
42 Älkää lähtekö sinne, sillä Herra ei ole teidän keskellänne; älkäälähtekö, etteivät vihollisenne voittaisi teitä.
43 Sillä amalekilaiset ja kanaanilaiset ovat siellä teitä vastassa, janiin te kaadutte miekkaan; sillä te olette kääntyneet pois Herrasta,eikä Herra ole teidän kanssanne."
44 Yhtäkaikki he lähtivät uppiniskaisuudessaan kulkemaan ylösvuoristoon; mutta ei Herran liitonarkki eikä Mooseskaan siirtynytleiristä.
45 Silloin amalekilaiset ja kanaanilaiset, jotka siinä vuoristossaasuivat, syöksyivät alas ja voittivat heidät ja hajottivat heidät, ajaenheitä aina Hormaan asti.