Nehemiah 9
1 Mutta saman kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänäisraelilaiset kokoontuivat paastoten, säkit yllä ja multaa pään päällä.
2 Ja Israelin heimo eristäytyi kaikista muukalaisista, astui esiin jatunnusti syntinsä ja isiensä rikkomukset.
3 Sitten he nousivat seisomaan, kukin paikallansa, ja heille luettiinHerran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännes päivää; ja toisenneljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja kumartaen rukoilivatHerraa, Jumalaansa.
4 Ja Jeesua, Baani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Seerebja, Baani ja Kenaninousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat suurella äänellä Herraa,Jumalaansa;
5 ja leeviläiset Jeesua, Kadmiel, Baani, Hasabneja, Seerebja, Hoodia,Sebanja ja Petahja sanoivat: "Nouskaa ja kiittäkää Herraa, Jumalaanne,iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kiitettäköön sinun kunniallistanimeäsi, joka on korotettu yli kaiken kiitoksen ja ylistyksen.
6 Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaatkaikkine joukkoinensa, maan ja kaikki, mitä siinä on, meret ja kaikki,mitä niissä on. Sinä annat elämän niille kaikille, ja taivaan joukotkumartavat sinua.
7 Sinä olet Herra Jumala, joka valitsit Abramin ja veit hänet poisKaldean Uurista ja annoit hänelle nimen Aabraham.
8 Ja sinä havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi sinua kohtaan, ja niinsinä teit hänen kanssaan liiton antaaksesi hänen jälkeläisillensäkanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten,jebusilaisten ja girgasilaisten maan. Ja lupauksesi sinä olet täyttänyt,sillä sinä olet vanhurskas.
9 Ja sinä näit meidän isiemme kurjuuden Egyptissä ja kuulit heidänhuutonsa Kaislameren rannalla.
10 Sinä teit tunnustekoja ja ihmeitä rangaisten faraota ja kaikkiahänen palvelijoitansa ja kaikkea hänen maansa kansaa; sillä sinä tiesitnäiden kohdelleen heitä ylimielisesti, ja sinä teit itsellesi nimen,niinkuin se tänäkin päivänä on.
11 Meren sinä halkaisit heidän edessänsä kahtia, niin että he kulkivatmeren poikki kuivaa myöten; mutta heidän takaa-ajajansa sinä syöksitsyvyyteen, niinkuin kiven valtaviin vesiin.
12 Sinä johdatit heitä päivällä pilvenpatsaasta ja yöllätulenpatsaasta, valaisten heille tien, jota heidän oli kuljettava.
13 Ja sinä astuit alas Siinain vuorelle ja puhuit heille taivaasta jaannoit heille oikeat tuomiot ja totiset lait, hyvät säädökset ja käskyt.
14 Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt,säädökset ja lain palvelijasi Mooseksen kautta.
15 Sinä annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä, ja sinä hankitheille vettä kalliosta heidän janoonsa. Ja sinä käskit heidän mennäottamaan omaksensa maan, jonka sinä olit kättä kohottaen luvannut heilleantaa.
16 Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä; he olivat niskureitaeivätkä totelleet sinun käskyjäsi.
17 He eivät tahtoneet totella eivätkä muistaneet ihmeellisiä tekoja,jotka sinä olit heille tehnyt, vaan olivat niskureita ja valitsivatuppiniskaisuudessaan johtajan palatakseen takaisin orjuuteensa. Muttasinä olet anteeksiantava Jumala, armahtavainen ja laupias, pitkämielinenja suuri armossa: sinä et heitä hyljännyt.
18 Vaikka he tekivät itsellensä valetun vasikankuvan ja sanoivat: 'Tämäon sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptistä', ja vaikka hepaljon pilkkasivat Jumalaa,
19 niin sinä suuressa laupeudessasi et kuitenkaan hyljännyt heitäerämaassa. Pilvenpatsas ei väistynyt heidän luotansa päivällä,johtamasta heitä tiellä, eikä tulenpatsas yöllä, valaisemasta heilletietä, jota heidän oli kuljettava.
20 Hyvän Henkesi sinä annoit heitä opettamaan, mannaasi et kieltänytheidän suustansa, ja vettä sinä annoit heille heidän janoonsa.
21 Neljäkymmentä vuotta sinä elätit heitä erämaassa, niin ettei heiltämitään puuttunut, eivät heidän vaatteensa kuluneet, eivätkä heidänjalkansa ajettuneet.
22 Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia ja kansoja ja jaoit ne aluealueelta; ja he valloittivat Siihonin maan - Hesbonin kuninkaan maan -ja Oogin, Baasanin kuninkaan, maan.
23 Ja heidän lastensa luvun sinä teit paljoksi kuin taivaan tähdet, jasinä veit heidät siihen maahan, josta olit antanut heidän isillensälupauksen, että he saavat mennä ottamaan sen omaksensa.
24 Ja lapset tulivat ja ottivat sen maan omaksensa, ja sinä nöyryytitheidän edessään maan asukkaat, kanaanilaiset, ja annoit nämä heidänkäsiinsä, sekä heidän kuninkaansa että sen maan kansat, niin että hetekivät näille, mitä tahtoivat.
25 Ja he valloittivat varustetut kaupungit ja lihavan maan ja ottivatomikseen talot, jotka olivat täynnä kaikkea hyvää, kallioon hakatutvesisäiliöt, viinitarhat, öljypuut ja hedelmäpuita suuret määrät. Hesöivät ja tulivat ravituiksi ja lihaviksi ja pitivät hyviä päiviä sinunantimiesi runsaudessa.
26 Mutta he niskoittelivat ja kapinoivat sinua vastaan, heittivät sinunlakisi selkänsä taa ja tappoivat sinun profeettasi, jotka heitävaroittivat palauttaakseen heidät sinun luoksesi; ja he pilkkasivatpaljon Jumalaa.
27 Sentähden sinä annoit heidät heidän ahdistajainsa käsiin, ja nämäahdistivat heitä. Mutta kun he ahdinkonsa aikana huusivat sinua, niinsinä taivaasta kuulit ja suuressa laupeudessasi annoit heillevapauttajia, jotka vapauttivat heidät heidän ahdistajainsa käsistä.
28 Mutta rauhaan päästyään he jälleen tekivät sitä, mikä on pahaa sinunedessäsi. Silloin sinä jätit heidät heidän vihollistensa käsiin, niinettä nämä vallitsivat heitä. Mutta kun he jälleen huusivat sinua, kuulitsinä taivaasta ja pelastit heidät laupeudessasi monta kertaa.
29 Ja sinä varoitit heitä palauttaaksesi heidät seuraamaan sinunlakiasi, mutta he olivat ylimielisiä eivätkä totelleet sinun käskyjäsi,vaan he rikkoivat sinun oikeutesi - se ihminen, joka ne pitää, on niistäelävä - mutta he käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja olivat niskureitaeivätkä totelleet.
30 Sinä kärsit heitä monta vuotta ja varoitit heitä Hengelläsiprofeettaisi kautta, mutta he eivät ottaneet sitä korviinsa.Niin sinäannoit heidät pakanallisten kansojen käsiin.
31 Mutta sinä suuressa laupeudessasi et tehnyt loppua heistä etkähyljännyt heitä; sillä sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala.
32 Ja nyt, Jumalamme, sinä suuri, väkevä ja peljättävä Jumala, jokapidät liiton ja säilytät laupeuden: älä katso vähäksi kaikkea sitävaivaa, joka on kohdannut meitä, meidän kuninkaitamme, päämiehiämme,pappejamme, profeettojamme, isiämme ja koko sinun kansaasi, Assurinkuningasten ajoista aina tähän päivään saakka.
33 Sinä olet vanhurskas kaikessa, mikä on meitä kohdannut; sillä sinäolet ollut uskollinen teoissasi, mutta me olemme olleet jumalattomat.
34 Meidän kuninkaamme, päämiehemme, pappimme ja isämme eivät oleseuranneet sinun lakiasi eivätkä tarkanneet sinun käskyjäsi jasäädöksiäsi, jotka sinä olit heille antanut.
35 Ja vaikka he elivät omassa valtakunnassansa ja siinä antimienrunsaudessa, jonka sinä olit heille antanut, ja avarassa ja lihavassamaassa, jonka sinä olit heille antanut, eivät he kuitenkaan palvelleetsinua eivätkä kääntyneet pois pahoista teoistansa.
36 Katso, me olemme nyt orjia; siinä maassa, jonka sinä meidänisillemme annoit, että he söisivät sen hedelmiä ja antimia, siinä meidäntäytyy orjina olla.
37 Sen runsas sato tulee niille kuninkaille, jotka sinä meidänsyntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan; he vallitsevat meitä jameidän karjaamme, niinkuin tahtovat, ja me olemme suuressaahdistuksessa."