Nehemiah 5
1 Mutta rahvas ja heidän vaimonsa nostivat suuren huudon juutalaisiaveljiänsä vastaan.
2 Muutamat sanoivat: "Meitä, meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon.Meidän täytyy saada viljaa, että meillä olisi mitä syödä pysyäksemmehengissä."
3 Toiset sanoivat: "Peltomme, viinitarhamme ja talomme meidän täytyypantata saadaksemme viljaa nälkäämme".
4 Toiset sanoivat: "Meidän on täytynyt kuninkaan veroihin lainata rahaapeltojamme ja viinitarhojamme vastaan.
5 Ovathan meidän ruumiimme veljiemme ruumiitten veroiset ja lapsemmeheidän lastensa veroiset; ja katso, kuitenkin meidän täytyy antaapoikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo annettukinorjuuteen, emmekä me voi sille mitään, koska peltomme ja viinitarhammeovat toisten käsissä."
6 Kun minä kuulin heidän valituksensa ja nämä puheet, vihastuin minäkovin.
7 Ja harkittuani mielessäni tätä asiaa minä nuhtelin ylimyksiä jaesimiehiä ja sanoin heille: "Tehän kiskotte korkoa, kukin veljeltänne".Sitten minä panin toimeen suuren kokouksen heitä vastaan.
8 Ja minä sanoin heille: "Me olemme, sen mukaan kuin olemme voineet,ostaneet vapaiksi juutalaisia veljiämme, jotka oli myyty pakanoille.Tekö nyt myytte veljiänne, ja täytyykö heidän myydä itsensä meille?" Heolivat vaiti eivätkä voineet vastata mitään.
9 Ja minä sanoin: "Ette te siinä tee hyvin. Teidänhän tulisi vaeltaameidän Jumalamme pelossa jo pakanain, meidän vihollistemme, häväistyksentähden.
10 Myöskin minä, minun veljeni ja palvelijani olemme lainanneet heillerahaa ja viljaa; luopukaamme tästä saatavasta.
11 Luovuttakaa heille jo tänä päivänä heidän peltonsa, viinitarhansa,öljypuunsa ja talonsa, ja luopukaa rahan korosta sekä viljasta, viinistäja öljystä, jonka olette heille lainanneet."
12 He vastasivat: "Me luovutamme ne emmekä vaadi heiltä mitään; meteemme, niinkuin olet sanonut". Ja minä kutsuin papit ja vannotin heidättekemään näin.
13 Minä myös pudistin helmukseni ja sanoin: "Jokaisen, joka ei tätäsanaa täytä, pudistakoon Jumala näin pois hänen talostansa javaivannäkönsä hedelmistä; näin hän tulkoon pudistetuksi jatyhjennetyksi". Ja koko seurakunta sanoi: "Amen", ja ylisti Herraa. Jakansa teki, niinkuin oli sanottu.
14 Myöskään en minä eivätkä veljeni siitä päivästä asti, jona minutmäärättiin olemaan heidän käskynhaltijanaan Juudan maassa, siis kuningasArtahsastan kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta aina hänenkolmanteenkymmenenteen toiseen hallitusvuoteensa saakka, elikahtenatoista vuotena, syöneet käskynhaltijalle tulevaa ruokaa.
15 Sillä aikaisemmat käskynhaltijat, jotka olivat olleet ennen minua,olivat rasittaneet kansaa ja ottaneet siltä leipää ja viiniä sekä vieläneljäkymmentä hopeasekeliä. Myöskin heidän palvelijansa olivat sortaneetkansaa. Mutta minä en tehnyt niin, sillä minä pelkäsin Jumalaa.
16 Myöskin kävin minä itse käsiksi tämän muurin tekoon. Ja me emmeostaneet mitään peltoa. Ja kaikki minun palvelijani olivat kokoontuneetsinne työhön.
17 Myös sata viisikymmentä miestä, juutalaisia ja esimiehiä, söi minunpöydässäni sekä ne, jotka ympärillämme olevista pakanakansoista tulivatmeidän luoksemme.
18 Ja mitä päivittäin valmistettiin ruuaksi, nimittäin härkä ja kuusivaliolammasta sekä lintuja, se valmistettiin minun kustannuksellani; jajoka kymmenes päivä hankittiin kaikenlaisia viinejä viljalti. Muttasiitä huolimatta minä en vaatinut itselleni käskynhaltijalle tulevaaruokaa, koska työ painoi raskaasti tätä kansaa.
19 Muista, Jumalani, minun hyväkseni kaikki, mitä minä olen tehnyttämän kansan puolesta.