Nehemiah 4
1 Kun Sanballat kuuli meidän rakentavan muuria, vihastui hän janärkästyi kovin. Ja hän pilkkasi juutalaisia
2 ja puhui veljilleen ja Samarian sotaväelle ja sanoi: "Mitä nuoviheliäiset juutalaiset tekevät? Jätetäänkö heidät omiin valtoihinsa?Tulevatko he uhraamaan? Saavatko he työnsä kohta valmiiksi? Voivatko hetehdä eläviksi poltetut kivet tuhkaläjissä?"
3 Ja ammonilainen Tobia seisoi hänen vieressään ja sanoi: "Rakentakootvain! Kettukin saa heidän kivimuurinsa hajoamaan, jos hyppää senpäälle."
4 Kuule, Jumalamme, kuinka halveksitut me olemme. Käännä heidänhäpäisynsä heidän omaan päähänsä. Saata heidät ryöstetyiksi vankeudenmaassa.
5 Älä peitä heidän rikkomustansa, älköönkä heidän syntiänsä pyyhittäköpois sinun kasvojesi edestä, koska he ovat vihoittaneet sinutkohtelemalla noin rakentajia.
6 Mutta me rakensimme muuria; ja koko muuri tuli valmiiksi puoleenkorkeuteensa asti, ja siitä kansa sai rohkeutta työhön.
7 Mutta kun Sanballat, Tobia, arabialaiset, ammonilaiset jaasdodilaiset kuulivat, että Jerusalemin muurien korjaus edistyi, niinettä niiden aukot alkoivat täyttyä, vihastuivat he kovin.
8 Ja he kaikki tekivät liiton keskenään käydäksensä taisteluunJerusalemia vastaan ja tehdäkseen siellä häiriötä.
9 Niin me rukoilimme Jumalaamme ja asetimme vartijat heitä vastaan,suojelemaan itseämme heiltä päivin ja öin.
10 Mutta Juuda sanoi: "Taakankantajain voima raukeaa, ja soraa on ylenpaljon; me emme jaksa rakentaa muuria".
11 Ja meidän vastustajamme sanoivat: "Ennenkuin he tietävät taihuomaavat, me tulemme heidän keskellensä ja tapamme heidät ja lopetammetyön".
12 Mutta kun heidän läheisyydessään asuvat juutalaiset tulivat jasanoivat meille joka taholta kymmenenkin kertaa: "Vetäytykää meidänluoksemme",
13 silloin minä asetin kansan muurin taakse, alempiin ja suojattomiinpaikkoihin, asetin heidät sukukunnittain asemiinsa miekkoineen,keihäineen ja jousineen.
14 Ja katsastettuani kaiken minä nousin ja sanoin ylimyksille jaesimiehille ja muulle kansalle: "Älkää peljätkö heitä; muistakaa suurtaja peljättävää Herraa, ja taistelkaa veljienne, poikienne jatyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta".
15 Sitten kuin vihollisemme olivat kuulleet, että me olimme saaneettietää asian ja että Jumala oli tehnyt heidän hankkeensa tyhjäksi,palasimme me kaikki takaisin muurille, itsekukin työhönsä.
16 Siitä päivästä alkaen teki toinen puoli minun palvelijoitani työtä,ja toinen puoli oli asestettuna keihäillä, kilvillä, jousilla jarintahaarniskoilla; ja päämiehet seisoivat kaikkien niiden juutalaistentakana,
17 jotka rakensivat muurilla. Nekin, jotka kantoivat taakkoja jakuljettivat kuormia, tekivät toisella kädellänsä työtä ja toisessapitivät keihästä.
18 Ja rakentajilla oli kullakin miekka sidottuna vyöllensä heidänrakentaessaan; ja torvensoittaja seisoi minun vieressäni.
19 Minä sanoin ylimyksille, esimiehille ja muulle kansalle: "Työ onsuuri ja laaja, ja me olemme muurilla hajallamme, kaukana toisistamme.
20 Missä kuulette torven soivan, sinne kokoontukaa meidän luoksemme.Meidän Jumalamme sotii meidän puolestamme."
21 Näin me siis teimme työtä, ja toinen puoli väkeä oli asestettunakeihäillä päivänkoitosta siihen asti, kunnes tähdet tulivat näkyviin.
22 Siihen aikaan minä myös sanoin kansalle: "Kukin jääköönpalvelijoineen yöksi Jerusalemiin, että he olisivat meidän apunammeyöllä vartioimassa ja päivällä työssä".
23 Emmekä me, en minä, eivät minun veljeni ja palvelijani eivätkä nevartijat, jotka minua seurasivat, riisuneet vaatteitamme. Kullakinkeihäs ja vettä.