Nehemiah 2
1 Niisan-kuussa, kuningas Artahsastan kahdentenakymmenentenähallitusvuotena, kun viini oli hänen edessään, otin minä viinin jaannoin sen kuninkaalle. Kun minä en ollut ennen ollut hänen edessäänmurheellisena,
2 sanoi kuningas minulle: "Minkätähden sinä olet niin murheellisennäköinen? Ethän ole sairas; sinulla on varmaan jokin sydämensuru."Silloin minä peljästyin kovin,
3 mutta minä sanoin kuninkaalle: "Eläköön kuningas iankaikkisesti.Kuinka minä en olisi murheellisen näköinen, kun se kaupunki, jossa minunisieni haudat ovat, on autio ja sen portit tulella poltetut?"
4 Kuningas sanoi minulle: "Mitä sinä siis pyydät?" Niin minä rukoilintaivaan Jumalaa
5 ja sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee ja jos oletmielistynyt palvelijaasi, niin lähetä minut Juudaan, siihen kaupunkiin,jossa minun isieni haudat ovat, rakentamaan sitä uudestaan".
6 Niin kuningas kysyi minulta, kuningattaren istuessa hänen vieressään:"Kuinka kauan sinun matkasi kestäisi ja milloin voisit palata?" Kun siiskuningas näki hyväksi lähettää minut, ilmoitin minä hänelle määrätynajan.
7 Ja minä sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee, niinannettakoon minun mukaani kirjeet Eufrat-virran tuonpuoleisen maankäskynhaltijoille, että he sallivat minun kulkea sen kautta perilleJuudaan asti,
8 samoin kirje Aasafille, kuninkaan puiston vartijalle, että hän antaaminulle hirsiä temppelilinnan porttien kattamista varten sekä kaupunginmuuria ja sitä taloa varten, johon menen asumaan". Ja kuningas myönsiminulle sen, koska minun Jumalani hyvä käsi oli minun päälläni.
9 Kun minä sitten tulin Eufrat-virran tämänpuoleisen maankäskynhaltijain luo, annoin minä heille kuninkaan kirjeet. Ja kuningasoli lähettänyt minun kanssani sotapäälliköitä ja ratsumiehiä.
10 Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobiasen kuulivat, pahastuivat he kovin siitä, että oli tullut joku, jokaharrasti israelilaisten parasta.
11 Ja tultuani Jerusalemiin ja oltuani siellä kolme päivää
12 minä nousin yöllä, ja muutamat miehet minun kanssani, ilmoittamattakenellekään, mitä Jumalani oli pannut minun sydämeeni ja määrännyttehtäväksi Jerusalemille. Eikä minulla ollut mukanani muuta juhtaakaankuin se juhta, jolla minä ratsastin.
13 Ja minä lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle päin jaLantaportille ja tarkastelin Jerusalemin maahanrevittyjä muureja ja sentulella poltettuja portteja.
14 Ja minä kuljin eteenpäin Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle; muttasiellä ei ollut juhdalla, jonka selässä minä istuin, tilaa päästäeteenpäin.
15 Silloin minä menin yöllä laaksoa myöten ylöspäin ja tarkastinmuuria. Sitten minä palasin taas Laaksoportin kautta ja tulin takaisin.
16 Mutta esimiehet eivät tietäneet, mihin minä olin mennyt ja mitätein, sillä minä en ollut vielä ilmaissut mitään kenellekään, enjuutalaisille, en papeille, ylimyksille, esimiehille enkä muille, joidenoli oltava mukana siinä työssä.
17 Mutta nyt minä sanoin heille: "Te näette, missä kurjuudessa meolemme, kun Jerusalem on autio ja sen portit tulella poltetut. Tulkaa,rakentakaamme uudestaan Jerusalemin muuri, ettemme enää olisihäväistyksen alaiset."
18 Ja minä kerroin heille, kuinka minun Jumalani hyvä käsi oli ollutminun päälläni ja myös mitä kuningas oli minulle sanonut.Niin hesanoivat: "Nouskaamme ja rakentakaamme". Ja he saivat rohkeuden käydäkäsiksi tähän hyvään työhön.
19 Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia jaarabialainen Gesem sen kuulivat, pilkkasivat he meitä, osoittivat meillehalveksumistaan ja sanoivat: "Mitä te siinä teette? Kapinoitteko tekuningasta vastaan?"
20 Silloin minä vastasin ja sanoin heille: "Taivaan Jumala on antavameille menestystä, ja me, hänen palvelijansa, nousemme ja rakennamme.Mutta teillä ei ole mitään osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikäteidän muistonne ole siellä pysyvä."