Lamentations 4
1 Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta; kuinka ovat pyhätkivet viskeltyinä kaikkien katujen kulmiin!
2 Siionin pojat, nuo kalliit, punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi -kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa, savenvalajan kätten tekojen!
3 Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; muttatytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa.
4 Imeväisen kieli tarttuu suulakeen janon tähden. Lapsukaiset pyytävätleipää; ei ole, kuka sitä heille taittaisi.
5 Jotka herkkuja söivät, ne nääntyvät kaduilla. Joita punapurppuranpäällä kanneltiin, ne tunkioita syleilevät.
6 Tyttären, minun kansani, syntivelka on Sodoman syntiä suurempi;Sodoma hävitettiin yhtäkkiä kätten siellä riehumatta.
7 Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat, maitoa valkoisemmat,heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi, heidän hahmonsa oli kuinsafiiri.
8 Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi, ei voi heitä tuntea kaduilla.Rypyssä on heillä nahka luitten päällä, se on kuivettunut kuin puu.
9 Parempi oli miekan kaatamien kuin nälän kaatamien, jotka menehtyivät,kuin lävitsepistetyt, pellon viljaa vailla.
10 Armeliaat vaimot keittivät omin käsin lapsiansa: ne tulivat heilleruuaksi tyttären, minun kansani, sortuessa.
11 Herra on pannut täytäntöön kiivautensa, vuodattanut vihansa hehkun;hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset.
12 Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, ei maanpiirin asukkaistakenkään, että vihollinen ja vainomies hyökkää sisään Jerusaleminporteista.
13 Sen profeettain syntien tähden kävi näin, sen pappien pahain tekojentähden, niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet vanhurskaitten verta.
14 He harhailivat sokeina kaduilla, verellä tahrattuina, niin etteivoinut koskea heidän vaatteisiinsa.
15 "Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä. "Väistykää, väistykää,älkää koskeko!" Paettuaankin he yhä harhailivat; pakanain seassasanottiin: "Eivät he saa kauemmin asustaa täällä".
16 Herran kasvot ovat hajottaneet heidät, hän ei heihin enää katso.Papeista ei välitetty, vanhimpia ei armahdettu.
17 Vieläkin me, silmät rauenneina, turhaan odotimme apua;tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa, josta ei pelastusta tullut.
18 Meidän askeleitamme vaanittiin, niin ettemme voineet kulkeakaduillamme. Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät - niin,loppumme tuli.
19 Meidän vainoojamme olivat nopeammat kuin kotkat taivaalla.Vuorillahe ajoivat meitä takaa, väijyivät meitä erämaassa.
20 Hän, meidän elämänhenkemme, Herran voideltu, joutui vangiksi heidänkuoppiinsa, hän, josta me olimme sanoneet: hänen varjossaan me saammeelää pakanakansain seassa.
21 Iloitse ja riemuitse, tytär Edom, joka asut Uusin maassa!Muttamalja on tuleva sinunkin kohdallesi: sinä juovut ja paljastat itsesi.
22 Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut: ei Herra ole enääsiirtävä sinua pois. Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsiskelevä,on paljastava sinun syntisi.