Judges 2
1 Ja Herran enkeli tuli Gilgalista ylös Bookimiin. Ja hän sanoi: "Minäjohdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka minä valallavannoen olin luvannut teidän isillenne, ja sanoin: 'Minä en rikoliittoani teidän kanssanne ikinä.
2 Te taas älkää tehkö liittoa tämän maan asukasten kanssa, vaankukistakaa heidän alttarinsa.' Mutta te ette ole kuulleet minun ääntäni.Mitä olettekaan tehneet!
3 Niinpä minä nyt sanon teille: Minä en karkoita heitä teidäntieltänne, vaan heistä tulee teille ahdistajat, ja heidän jumalansatulevat teille ansaksi."
4 Ja kun Herran enkeli oli puhunut nämä sanat kaikille israelilaisille,korotti kansa äänensä ja itki.
5 Ja he antoivat sille paikalle nimen Bookim; ja he uhrasivat siinäHerralle.
6 Kun Joosua oli päästänyt kansan menemään, menivät israelilaiset kukinperintöosallensa, ottaakseen maan omaksensa.
7 Ja kansa palveli Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhintenkoko elinajan, jotka elivät vielä kauan Joosuan jälkeen ja jotka olivatnähneet kaikki ne suuret teot, jotka Herra oli Israelille tehnyt.
8 Mutta Herran palvelija Joosua, Nuunin poika, kuoli sadan kymmenenvuoden vanhana.
9 Ja he hautasivat hänet hänen perintöosansa alueelle Timnat-Herekseen,Efraimin vuoristoon, pohjoispuolelle Gaas-vuorta.
10 Ja kun koko sekin sukupolvi oli tullut kootuksi isiensä tykö, nousiheidän jälkeensä toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa eikä niitätekoja, jotka hän oli Israelille tehnyt.
11 Niin israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, japalvelivat baaleja
12 ja hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt heidät poisEgyptin maasta, ja lähtivät kulkemaan muiden jumalien jäljessä, niidenkansojen jumalien, jotka asuivat heidän ympärillänsä, kumarsivat niitäja vihoittivat Herran.
13 Mutta kun he hylkäsivät Herran ja palvelivat baalia ja astarteja,
14 niin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidätryöstäjien käsiin, jotka ryöstivät heitä, ja myi heidät heidänympärillään asuvien vihollisten käsiin, niin etteivät he enää voineetkestää vihollistensa edessä.
15 Mihin ikinä he lähtivätkin, oli Herran käsi heitä vastaan, tuottaenonnettomuutta, niinkuin Herra oli puhunut ja niinkuin Herra oli heillevannonut; ja niin he joutuivat suureen ahdinkoon.
16 Silloin Herra herätti tuomareita, jotka pelastivat heidät heidänryöstäjäinsä käsistä.
17 Mutta he eivät totelleet tuomareitansakaan, vaan kulkivathaureudessa muiden jumalien jäljessä ja kumarsivat niitä.Pian hepoikkesivat siltä tieltä, jota heidän isänsä, Herran käskyjä totellen,olivat kulkeneet; he eivät tehneet niin.
18 Kun siis Herra herätti heille tuomareita, niin Herra oli tuomarinkanssa ja pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä niin kauaksiaikaa, kuin tuomari eli; sillä Herran tuli sääli, kun he voihkivatsortajainsa ja vaivaajainsa käsissä.
19 Mutta kun tuomari kuoli, vaelsivat he jälleen kelvottomasti, vieläpahemmin kuin heidän isänsä, kulkien muiden jumalien jäljessä, palvellenja kumartaen niitä. He eivät lakanneet teoistansa eivätkä paatuneestavaelluksestansa.
20 Niin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän sanoi: "Koska tämäkansa on rikkonut minun liittoni, jonka minä sääsin heidän isillensä,eivätkä he ole kuulleet minun ääntäni,
21 niin en minäkään enää karkoita heidän tieltänsä ainoatakaan niistäkansoista, jotka Joosua kuollessaan jätti jäljelle.
22 Minä tahdon näin heidän kauttansa koetella Israelia, noudattavatkohe Herran tietä ja vaeltavatko sitä, niinkuin heidän isänsä tekivät, vaieivätkö."
23 Niin Herra jätti nämä kansat paikoilleen, karkoittamatta niitä hetikohta; hän ei antanut niitä Joosuan käsiin.