Judges 14
1 Ja Simson meni alas Timnaan ja näki Timnassa naisen, filistealaistentyttäriä.
2 Niin hän tuli sieltä ja kertoi sen isälleen ja äidilleen ja sanoi:"Minä näin Timnassa naisen, filistealaisten tyttäriä; ottakaa hänet nytminulle vaimoksi".
3 Hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: "Eikö ole yhtään naistaveljiesi tyttärien joukossa ja minun koko kansassani, kun aiot mennäottamaan vaimon ympärileikkaamattomien filistealaisten joukosta?" MuttaSimson sanoi isälleen: "Ota hänet minulle, sillä hän on mieluinen minunsilmissäni".
4 Mutta hänen isänsä ja äitinsä eivät tienneet, että se tuli Herralta,sillä hän etsi tilaisuutta filistealaisia vastaan.Filistealaiset näethallitsivat siihen aikaan Israelia.
5 Niin Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnaan. Mutta kun hesaapuivat Timnan viinitarhoille, niin katso, nuori leijona tuli kiljuenhäntä vastaan.
6 Silloin Herran henki tuli häneen, niin että hän repäisi sen, niinkuinolisi reväissyt vohlan, sulin käsin. Eikä hän ilmoittanut isälleen eikääidilleen, mitä oli tehnyt.
7 Sitten hän meni sinne ja puhutteli naista, ja tämä oli mieluinenSimsonin silmissä.
8 Ja kun hän jonkun ajan kuluttua palasi sinne ottaakseen hänet,poikkesi hän katsomaan leijonan raatoa, ja katso, leijonan ruumiissa olimehiläisparvi ja hunajaa.
9 Ja hän kaapi hunajan kouriinsa ja kulki edelleen ja söi sitä.Niinhän tuli isänsä ja äitinsä luo ja antoi heille, ja he söivät. Mutta hänei sanonut heille, että oli kaapinut hunajan leijonan ruumiista.
10 Sitten hänen isänsä meni naisen luo, ja Simson laittoi siellä pidot,sillä niin oli nuorten miesten tapa.
11 Mutta kun he näkivät hänet, valitsivat he kolmekymmentä sulhaspoikaaolemaan hänen kanssaan.
12 Niin Simson sanoi heille: "Minä panen teille arvoituksen; josselitätte sen minulle seitsemän pitopäivän kuluessa ja arvaatte oikein,niin minä annan teille kolmekymmentä aivinapaitaa ja kolmekymmentäjuhlapukua.
13 Mutta ellette voi sitä minulle selittää, niin te annatte minullekolmekymmentä aivinapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua."Ja he sanoivathänelle: "Lausu arvoituksesi, että saamme sen kuulla".
14 Silloin hän sanoi heille: "Lähti syötävä syömäristä, lähti väkevästämakea". Mutta he eivät voineet kolmeen päivään selittää arvoitusta.
15 Seitsemäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: "Viekoittelemiehesi selittämään meille arvoitus, muuten me poltamme sinut ja sinunisäsi talon tulella. Oletteko kutsuneet meidät tänne köyhdyttääksennemeitä, vai kuinka?"
16 Niin Simsonin vaimo ahdisti häntä itkullaan ja sanoi: "Sinähänvihaat minua etkä rakasta; sinä olet pannut arvoituksen minunkansalaisilleni etkä selitä sitä minulle". Mutta hän vastasi hänelle:"En ole selittänyt sitä edes isälleni enkä äidilleni, sinulleko senselittäisin!"
17 Niin hän ahdisti häntä itkullaan ne seitsemän päivää, jotka heidänpitonsa kestivät. Mutta seitsemäntenä päivänä Simson selitti hänelle,koska vaimo häntä ahdisti. Ja vaimo selitti arvoituksen kansalaisilleen.
18 Niin kaupungin miehet sanoivat hänelle seitsemäntenä päivänä,ennenkuin aurinko laski: "Mikä on makeampaa kuin hunaja, ja mikäleijonaa väkevämpi?" Hän vastasi heille: "Ellette olisi kyntäneet minunvasikallani, ette olisi arvoitustani arvanneet".
19 Silloin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni Askeloniin, löi sielläkuoliaaksi kolmekymmentä miestä, otti heiltä vaatteet ja antoijuhlapuvut arvoituksen selittäjille. Ja hänen vihansa syttyi, ja hänmeni isänsä kotiin.
20 Mutta Simsonin vaimo joutui sille sulhaspojista, joka oli ollutyljän ystävänä.