Joshua 9
1 Kun kaikki kuninkaat, jotka asuivat tällä puolella Jordanin,Vuoristossa, Alankomaassa ja pitkin Suuren meren koko rannikkoaLibanoniin päin, heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset,perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, kuulivat, mitä olitapahtunut,
2 niin he kokoontuivat yhteen sotiakseen yksimielisesti Joosuaa jaIsraelia vastaan.
3 Mutta kun Gibeonin asukkaat kuulivat, mitä Joosua oli tehnytJerikolle ja Aille,
4 niin hekin menettelivät viekkaasti: he menivät ja tekeytyivätlähettiläiksi, ottivat kuluneita säkkejä aasiensa selkään sekäkuluneita, repeytyneitä ja kiinnisolmeiltuja viinileilejä
5 ja panivat kuluneet, paikatut kengät jalkaansa ja kuluneet vaatteetpäällensä; ja kaikki heidän eväsleipänsä olivat kuivia ja murentuneita.
6 Niin he menivät Joosuan luo Gilgalin leiriin ja sanoivat hänelle sekäIsraelin miehille: "Me olemme tulleet kaukaisesta maasta; tehkää siisliitto meidän kanssamme".
7 Mutta Israelin miehet vastasivat hivviläisille: "Kenties te asuttetäällä meidän keskellämme; kuinka me tekisimme liiton teidän kanssanne?"
8 Niin he sanoivat Joosualle: "Me olemme sinun palvelijoitasi".Joosuasanoi heille: "Keitä te olette ja mistä tulette?"
9 Niin he vastasivat hänelle: "Palvelijasi tulevat hyvin kaukaisestamaasta Herran, sinun Jumalasi, nimen tähden. Sillä me olemme kuulleethänestä kaiken, mitä hän teki Egyptissä,
10 ja kaiken, mitä hän teki niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle,jotka asuivat tuolla puolella Jordanin, Siihonille, Hesboninkuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, joka asui Astarotissa.
11 Sentähden sanoivat meille meidän vanhimpamme ja kaikki maammeasukkaat näin: 'Ottakaa evästä mukaanne matkalle ja menkää heitä vastaanja sanokaa heille: Me olemme teidän palvelijanne, tehkää siis liittomeidän kanssamme'.
12 Tämä leipämme oli vielä lämmintä, kun kotoa otimme sen evääksilähtiessämme matkalle teidän luoksenne, ja katso, nyt se on kuivaa jamurentunutta.
13 Ja nämä viinileilit, jotka uusina täytimme, ovat nyt repeytyneitä;ja nämä vaatteemme ja kenkämme ovat kovin pitkällä matkalla kuluneet."
14 Niin miehet ottivat heidän evästänsä, mutta eivät kysyneet Herranmieltä.
15 Niin Joosua takasi heille rauhan ja teki heidän kanssaan liiton,luvaten jättää heidät henkiin; ja kansan päämiehet vannoivat heillevalan.
16 Mutta kolmen päivän kuluttua, sen jälkeen kuin liitto heidänkanssaan oli tehty, saatiin kuulla, että he olivat lähiseuduilta jaasuivat heidän keskellänsä.
17 Niin israelilaiset lähtivät liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänäheidän kaupunkeihinsa; ja heidän kaupunkinsa olivat Gibeon, Kefira,Beerot ja Kirjat-Jearim.
18 Mutta israelilaiset eivät surmanneet heitä, sillä kansan päämiehetolivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, kautta. Ja kokoseurakunta napisi päämiehiä vastaan.
19 Silloin kaikki päämiehet sanoivat koko seurakunnalle: "Me olemmevannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, kautta; sentähden meemme voi koskea heihin.
20 Mutta tämän me teemme heille, jättäessämme heidät henkiin, etteiviha kohtaisi meitä valan tähden, jonka olemme heille vannoneet."
21 Ja päämiehet sanoivat heistä: "Jääkööt henkiin, mutta tulkoon heistähalonhakkaajia ja vedenkantajia kaikelle kansalle". Näin päämiehetantoivat käskyn heistä.
22 Silloin Joosua kutsui heidät ja puhui heille sanoen: "Miksi olettepettäneet meidät ja sanoneet: 'Me asumme hyvin kaukana teistä', vaikkaasutte täällä meidän keskellämme?
23 Sentähden olkaa kirotut! Älköön ikinä ketään teistä päästettäköolemasta minun Jumalani huoneen palvelijana, halonhakkaajana javedenkantajana."
24 He vastasivat Joosualle ja sanoivat: "Sinun palvelijoillesi olikerrottu, että Herra, sinun Jumalasi, oli käskenyt palvelijaansaMoosesta antamaan teille koko tämän maan ja tuhoamaan kaikki maanasukkaat teidän tieltänne. Sentähden me suuresti pelkäsimme henkeämmeteidän edessänne ja teimme tämän.
25 Mutta katso, nyt me olemme sinun käsissäsi: tee meille, mikämielestäsi on hyvin ja oikein."
26 Silloin hän teki heille näin: hän pelasti heidät israelilaistenkäsistä, niin etteivät he heitä surmanneet.
27 Niin Joosua sinä päivänä määräsi heidät seurakunnan ja Herranalttarin halonhakkaajiksi ja vedenkantajiksi, aina tähän päivään asti,sitä paikkaa varten, jonka Herra oli valitseva.