Joshua 2
1 Niin Joosua, Nuunin poika, lähetti salaa Sittimistä kaksi vakoojaa,sanoen: "Menkää, katselkaa maata ja Jerikoa". Ja he menivät ja tulivatRaahab nimisen porton taloon ja laskeutuivat siellä levolle.
2 Mutta Jerikon kuninkaalle kerrottiin näin: "Katso, tänne on yöllätullut miehiä israelilaisten joukosta vakoilemaan maata".
3 Silloin Jerikon kuningas lähetti sanan Raahabille: "Tuo ulos nemiehet, jotka ovat tulleet luoksesi, jotka ovat tulleet sinun taloosi,sillä he ovat tulleet koko maata vakoilemaan".
4 Mutta vaimo otti molemmat miehet, piilotti heidät ja sanoi: "Miehetkyllä tulivat minun luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat.
5 Ja kun kaupungin portti pimeän tullen oli suljettava, niin miehetlähtivät ulos. En tiedä, minne miehet menivät; ajakaa nopeasti heitätakaa, niin te saavutatte heidät."
6 Mutta hän oli vienyt heidät katolle ja kätkenyt heidätpellavanvarsien alle, joita oli asetellut katolle.
7 Niin miehet ajoivat heitä takaa Jordanin tietä kahlauspaikoillesaakka, ja kaupungin portti suljettiin, niin pian kuin heidäntakaa-ajajansa olivat menneet.
8 Mutta ennenkuin he olivat laskeutuneet levolle, nousi hän heidänluoksensa katolle ja sanoi miehille:
9 "Minä tiedän, että Herra antaa teille tämän maan ja että kauhu teitäkohtaan on vallannut meidät ja että kaikki maan asukkaat menehtyvätpelkoon teidän edessänne.
10 Sillä me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Kaislameren vedetteidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä, ja mitä te teitte niillekahdelle amorilaisten kuninkaalle tuolla puolella Jordanin, Siihonilleja Oogille, jotka te vihitte tuhon omiksi.
11 Kun me sen kuulimme, raukesi meidän sydämemme, eikä kenessäkään oleenää rohkeutta asettua teitä vastaan; sillä Herra, teidän Jumalanne, onJumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä.
12 Niin vannokaa nyt minulle Herran kautta, että niinkuin minä olentehnyt teille laupeuden, tekin teette laupeuden minun isäni perheelle;ja antakaa minulle varma merkki siitä,
13 että jätätte eloon minun isäni, äitini, veljeni, sisareni ja kaikkiheidän omaisensa ja pelastatte meidät kuolemasta."
14 Niin miehet sanoivat hänelle: "Me vastaamme hengellämme teidänhengestänne, jos vain ette ilmaise tätä meidän asiaamme.Kun Herraantaa meille tämän maan, niin me osoitamme sinulle laupeutta jauskollisuutta."
15 Ja hän laski heidät köydellä alas ikkunasta, sillä hänen talonsa olikiinni kaupungin muurissa, niin että hän asui muurissa kiinni.
16 Ja hän sanoi heille: "Menkää vuoristoon, etteivät takaa-ajajatkohtaisi teitä, ja olkaa siellä piilossa kolme päivää, kunnestakaa-ajajat ovat palanneet; sitten voitte lähteä matkaanne".
17 Niin miehet sanoivat hänelle: "Me olemme vapaat siitä valasta, jonkameille vannotit,
18 jollet sinä, kun me tulemme tähän maahan, sido tätä punaista nauhaasiihen ikkunaan, josta laskit meidät alas, ja kokoa isääsi, äitiäsi,veljiäsi ja isäsi koko perhettä luoksesi taloon.
19 Ja kuka vain menee talosi ovesta ulos, sen veri tulkoon hänen omanpäänsä päälle, ja me olemme vastuusta vapaat; mutta kuka vain on sinunkanssasi talossa, sen veri tulkoon meidän päämme päälle, jos kenen käsisattuu häneen.
20 Mutta jos sinä ilmaiset tämän meidän asiamme, niin me olemme vapaatvalasta, jonka meillä vannotit."
21 Ja hän sanoi: "Olkoon, niinkuin sanotte", ja päästi heidät menemään,ja he lähtivät. Ja hän sitoi sen punaisen nauhan ikkunaan.
22 Niin he lähtivät ja tulivat vuoristoon ja viipyivät siellä kolmepäivää, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Ja takaa-ajajat etsivätheitä kaikkialta tien varrelta, mutta eivät löytäneet.
23 Sitten nuo kaksi miestä kääntyivät paluumatkalle. He laskeutuivatalas vuoristosta, menivät virran yli ja tulivat Joosuan, Nuunin pojan,luo ja kertoivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut.
24 Ja he sanoivat Joosualle: "Herra on antanut koko maan meidänkäsiimme, ja kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon meidän edessämme".