Job 39
1 (38:39) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuortenleijonain nälän,
2 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
3 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalanpuoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
4 (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojensynnytyskipuja?
5 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan,milloin ne poikivat?
6 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvatsynnytystuskistaan.
7 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensäeivätkä enää palaja.
8 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasinsiteet,
9 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
10 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
11 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
12 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesiääreen?
13 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö selaaksonpohjia sinua seuraten?
14 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättääsen haltuun työsi hedelmät?
15 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinunpuimatantereellesi?
16 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa jahöyhenissä haikaran hellyys?
17 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
18 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea nerikki.
19 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
20 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt senymmärryksestä osattomaksi.
21 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
22 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvallaharjalla?
23 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta onpeljättävä.
24 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksiavastaan.
25 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
26 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
27 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitäpidätä sotatorven pauhatessa.
28 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaataistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
29 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittääsiipensä kohti etelää?
30 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsäkorkeuteen?
31 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
32 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
33 (39:30) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä onsekin."
34 (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
35 "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan?Jumalansyyttäjä vastatkoon tähän!"
36 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
37 "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin?Panen käteni suulleni;
38 (40:5) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkäenää sitä tee."