Job 37
1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänensuustansa.
3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensamaan ääriin asti.
4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän,eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuriatekoja, joita emme käsittää taida.
6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle,rankkasateittensa ryöpylle.
7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsatietäisivät.
8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevätukkosvaarunsa.
12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirinpäällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloinsiunaukseksi.
14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaapilviensä leimausten loistaa?
16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka onkaikkitietävä?
17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelänhelletuulesta,
18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettukuvastin?
19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voituoda esiin mitään.
20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua?Kukapa vaatisiomaa tuhoansa!
21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuulion puhaltanut puhdistaen taivaan.
22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävävaltasuuruus.
23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa,joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka onomasta mielestään viisas."