Job 31
1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoaneitosen puoleen!
2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosanKaikkivaltias korkeudesta?
3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minunnuhteettomuuteni.
7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasisilmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköönjuurinensa.
9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyinlähimmäiseni ovella,
10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kunheillä oli riita minun kanssani,
14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisinhänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö samameitä äidin sydämen alla valmistanut?
16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanutlesken silmät sammumaan?
17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isäja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanutlämmitellä minun karitsaini villoilla,
21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävänportissa,
22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivartenisijoiltansa.
23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkäkestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle:'Sinä olet minun turvani',
25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni olisaanut paljon hankituksi,
26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänävaelsi,
27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmiaheitti,
28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisinkieltänyt korkeuden Jumalan.
29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kunhäntä onnettomuus kohtasi?
30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaayllin kyllin?
32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni aukitielle päin.
33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveenipahat tekoni,
34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niinettä pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini!Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuolenikirjoittamaan syytekirjan!
36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäniseppeleeksi.
37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin häneneteensä niinkuin ruhtinas.
38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijathuokaamaan,
40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijastarikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.