Job 27
1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, jaKaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystäsieramissani,
4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeniheitän, en luovu hurskaudestani.
6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämänipäivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuinväärän.
8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kunhän tempaa pois hänen sielunsa?
9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa jokaaika?
11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitäKaikkivaltiaalla on mielessä.
12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä onperintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänenjälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänenleskensä pidä itkiäisiä.
16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonkavartija kyhää.
19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, jakaikki on mennyttä.
20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansarajuilma.
21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänetpois paikaltansa.
22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänenkättänsä, minkä voi.
23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänenasuinpaikaltansa."