Job 21
1 Job vastasi ja sanoi:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisikärsimättömäksi?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensäheidän silmäinsä alla.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihinJumalan vitsa.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikäkesken.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensahyppelevät leikiten.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa jailoitsevat huilun soidessa.
13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alastuonelaan.
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme,sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyämeillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomainneuvo olkoon minusta kaukana.
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidänturmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotkatuulispää tempaa mukaansa?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa.Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaanvihan.
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänenkuukausiensa luku on täysi!
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkintuomitsee?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaanytimellä.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielittesortaa minut.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossajumalattomat asuivat?'
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitähe ovat todeksi nähneet,
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänetsaatetaan suojaan.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaahänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänenjäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne -niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."