Job 19
1 Job vastasi ja sanoi:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minuasanoillanne?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minuarääkkäätte.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minunansainneen häpeäni?
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonutminut verkkoonsa.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua,mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänytpimeyden poluilleni.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja häntempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minuavihollisenansa.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaanja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivanvieraantuneet.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneetminut.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minuamuukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyynöyrästi rukoilla häntä.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojistailkeä.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minustapilkkojaan.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin,ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuinikenet jäljellä.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsion minuun koskenut.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minunlihastani?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa nepiirrettäisiin kirjaan,
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisovamultien päällä.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistaniirti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet -eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' - minusta muka löydetäänasian juuri -
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaavamiekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."