Isaiah 9
1 Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvatkuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.
2 Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinunedessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossariemuitaan.
3 Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidänkäskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä;
4 ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratutvaipat poltetaan ja tulella kulutetaan.
5 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonkahartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja,Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
6 Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimellaja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla javanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti.Herran Sebaotin kiivaus on sentekevä.
7 Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan, ja se iski Israeliin,
8 ja sen sai tuntea koko kansa, Efraim ja Samarian asukkaat, mutta hesanoivat ylpeydessään ja sydämensä kopeudessa:
9 "Tiilikivet sortuivat maahan, mutta me rakennamme hakatuista kivistä;metsäviikunapuut lyötiin poikki, mutta me panemme setripuita sijaan".
10 Silloin Herra nostatti sitä vastaan Resinin ahdistajat ja kiihoittisen viholliset,
11 aramilaiset edestä ja filistealaiset takaa, ja he söivät Israeliasuun täydeltä. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut, ja vieläon hänen kätensä ojennettu.
12 Mutta kansa ei palannut kurittajansa tykö, eivätkä he etsineetHerraa Sebaotia.
13 Sentähden Herra katkaisi Israelilta pään ja hännän, palmunlehvän jakaislan, yhtenä päivänä.
14 Vanhin ja arvomies on pää, mutta profeetta, joka valhetta opettaa,on häntä.
15 Ja tämän kansan johtajat tulivat eksyttäjiksi, ja johdettavatjoutuivat hämminkiin.
16 Sentähden Herra ei iloitse sen nuorista miehistä eikä armahda senorpoja ja leskiä, sillä he ovat kaikki jumalattomia ja pahantekijöitä,ja jokainen suu puhuu hulluutta. Kaikesta tästä ei hänen vihansa oleasettunut, ja vielä on hänen kätensä ojennettu.
17 Sillä jumalattomuus palaa tulena, kuluttaa orjantappurat jaohdakkeet ja sytyttää sankan metsän, niin että se savuna tupruaa ilmaan.
18 Herran Sebaotin vihasta maa syttyy palamaan, ja kansa on kuin tulensyötävänä; toinen ei sääli toistansa.
19 Ahmivat oikealta, mutta on yhä nälkä, syövät vasemmalta, mutta eivätsaa kylläänsä; jokainen syö oman käsivartensa lihaa:
20 Manasse Efraimia ja Efraim Manassea, molemmat yhdessä käyvät Juudankimppuun. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut, ja vielä onhänen kätensä ojennettu.