Isaiah 57
1 Vanhurskas hukkuu, eikä kukaan pane sitä sydämelleen, hurskaat miehetotetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan poispahuutta näkemästä.
2 Hän menee rauhaan: jotka vakaasti vaeltavat, he saavat levätäkammioissansa.
3 Mutta te tulkaa tänne, te velhottaren lapset, te avionrikkojamiehenja porttovaimon sikiöt.
4 Kenellä te iloanne pidätte? Kenelle avaatte suunne ammolleen jakieltä pitkälle pistätte? Ettekö te ole rikoksen lapsia, valheensikiöitä?
5 Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokaisen vihreän puunalla, te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa, kallionrotkoissa!
6 Laakson sileät paadet ovat sinun osasi, siinä se on, sinun arpasi;niille sinä olet juomauhrit vuodattanut, ruokauhrit uhrannut. Siihenköminä tyytyisin!
7 Korkealle ja valtavalle vuorelle sinä valmistit vuoteesi; sinne sinämyös nousit teurasuhria uhraamaan.
8 Oven ja pihtipielen taakse sinä panit omat merkkisi. Sillä minustaluopuen sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi;sinä sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaanmielelläsi, näit heidän häpynsä.
9 Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi, runsaine voiteinesi; sinälähetit sanansaattajasi kauas, laskeuduit alas tuonelaan asti.
10 Sinä väsyit matkasi pituudesta, et kuitenkaan sanonut: "Turhavaiva!" Sinä sait elpynyttä voimaa, sentähden et heikoksi käynyt.
11 Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelit etkä minuamuistanut, et minusta välittänyt? Eikö niin: minä olen ollut vaiti ainaikiajoista asti, ja niin et sinä minua pelkää?
12 Mutta minä ilmoitan, mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi;ne eivät sinua auta.
13 Kun sinä huudat, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Mutta tuuli viene kaikki, henkäys ottaa ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se periimaan ja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni.
14 Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaakompastuskivet minun kansani tieltä.
15 Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen jajonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niittentykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisinnöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.
16 Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoinhenki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnytolen.
17 Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä,kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki omansydämensä tietä.
18 Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatanhäntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa.
19 Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille jaläheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.
20 Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä jajonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa.
21 Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.