Isaiah 51
1 Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraaetsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivos-onkaloa,josta olette kaivetut.
2 Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Sillähän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin; mutta minä siunasin hänet jaenensin hänet.
3 Niin Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekeesen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; sielläon oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.
4 Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minustalähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.
5 Lähellä on minun vanhurskauteni, minun autuuteni ilmestyy, minunkäsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevattoivonsa minun käsivarteeni.
6 Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on,sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja senasukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyyiankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu.
7 Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonkasydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkäkauhistuko heidän herjauksiansa.
8 Sillä koi syö heidät niinkuin vaatteen, koiperhonen syö heidätniinkuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti, minunautuuteni polvesta polveen.
9 Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjäniinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinäole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?
10 Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, jokateit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea?
11 Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten,päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, muttamurhe ja huokaus pakenevat.
12 Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäätihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,
13 ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaanja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa, kunhän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha?
14 Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hänkuole, ei kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu.
15 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että senaallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot.
16 Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi, minä olen kätkenyt sinutkäteni varjoon, pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan jasanoakseni Siionille: "Sinä olet minun kansani".
17 Heräjä, heräjä, nouse, Jerusalem, sinä joka olet juonut Herrankädestä hänen vihansa maljan, joka olet päihdyttävän pikarin juonut,tyhjäksi särpinyt.
18 Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli synnyttänyt, ollut häntätaluttamassa; ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli kasvattanut,hänen käteensä tarttunut.
19 Nämä kohtasivat sinua kaksittain - kuka sinua surkuttelee - tuho jaturmio, nälkä ja miekka; millä voin sinua lohduttaa?
20 Tajuttomina makasivat sinun poikasi joka kadun kulmassa, niinkuinantiloopit pyydyshaudassa, täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.
21 Sentähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka etviinistä:
22 Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansaasian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihanipikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda.
23 Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen, jotka sinulle sanoivat:"Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi"; ja sinä panit selkäsimaaksi ja kaduksi kulkijoille.