Isaiah 34
1 Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa; te kansakunnat, tarkatkaa.Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitäkasvaa.
2 Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiinheidän joukkoihinsa; hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänytheidät teurastettaviksi.
3 Heidän surmattunsa viskataan pois, ja niitten raadoista nouseelöyhkä, ja vuoret valuvat heidän vertansa.
4 Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon niinkuinkirja, ja kaikki sen joukot varisevat alas, niinkuin lehdet varisevatviinipuusta, niinkuin viikunapuusta raakaleet.
5 Sillä minun miekkani taivaassa on juopunut vimmaan; katso, se iskeealas Edomiin, tuomioksi kansalle, jonka minä olen vihkinyt tuhoon.
6 Herran miekka on verta täynnä, rasvaa tiukkuva, karitsain jakauristen verta, oinasten munuaisrasvaa. Sillä Herralla on uhriBosrassa, suuri teurastus Edomin maassa.
7 Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon, mullikoita härkien mukana. Heidänmaansa juopuu verestä, ja heidän multansa tiukkuu rasvaa.
8 Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.
9 Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tuleepalavaksi pieksi.
10 Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on olevaraunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisestaiankaikkiseen.
11 Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet, kissapöllöt ja kaarneetasuvat siellä; ja hän vetää sen ylitse autiuden mittanuoran ja tyhjyydenluotilangan.
12 Ei ole siellä enää ylimyksiä huutamassa ketään kuninkaaksi, kaikkisen ruhtinaat ovat poissa.
13 Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen linnat polttiaisia jaohdakkeita; siitä tulee aavikkosutten asunto, kamelikurkien tyyssija.
14 Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansatapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan ja löytää lepopaikan.
15 Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa, kuorii ne ja kiertyykerälle pimentoonsa. Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.
16 Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: ei yhtäkään näistä ole puuttuva,ei yksikään toistansa kaipaava. - "Sillä minun suuni on niin käskenyt." -Hänen henkensä on ne yhteen koonnut.
17 Hän on heittänyt arpaa niitten kesken, ja hänen kätensä on senniille mittanuoralla jakanut; ne perivät sen ikiajoiksi, asuvat sielläpolvesta polveen.