Hosea 9
1 Älä iloitse, Israel, älä riemuitse, niinkuin muut kansat, sillä sinäolet haureudessa luopunut Jumalastasi, olet rakastanut portonpalkkojakaikilla viljan puimatanterilla.
2 Puimatanner ja viinikuurna eivät heitä elätä, rypälemehu hänetpettää.
3 Eivät he saa asua Herran maassa, vaan Efraimin on palattava Egyptiin,ja Assurissa he syövät saastaista.
4 Eivät he vuodata viiniä juomauhriksi Herralle, eivätkä heidänteurasuhrinsa hänelle kelpaa. Ne ovat heille kuin murheen leipä: kaikki,jotka sitä syövät, saastuttavat itsensä; sillä heidän leipänsä tuleeheidän omaan nälkäänsä, ei tule se Herran temppeliin.
5 Mitä teette, kun tulee juhla-aika, Herran juhlapäivä?
6 Sillä katso, heidän on mentävä hävitystä pakoon: Egypti heidätkokoaa, Moof heidät hautaa. Orjantappurat valtaavat heidänhopeakalleutensa, ohdakkeita on oleva heidän majoissansa.
7 Rangaistuksen päivät tulevat, koston päivät tulevat, Israel saatuntea sen. Hulluna on oleva profeetta, mieletönnä hengen mies sinunpaljojen rikoksiesi ja paljon vainoamisen tähden.
8 Efraim on väijyjä minun Jumalaani vastaan. Profeetta - hänen kaikillateillään on pyydystäjän paula, vainoamista on hänen Jumalansatemppelissä.
9 He ovat syvälle vajonneet turmiontekoon niinkuin Gibean päivinä. Hänmuistaa heidän rikoksensa, rankaisee heidän syntinsä.
10 Niinkuin rypäleet erämaassa minä löysin Israelin; niinkuinvarhaishedelmät viikunapuussa, sen alkurunsaudessa, minä näin teidänisänne. He tulivat Baal-Peoriin, vihkiytyivät häpeäjumalalle ja tulivatkauhistaviksi, niinkuin tuo heidän rakastettunsa.
11 Efraim - lintuna lentää pois heidän kunniansa: ei synnyttämistä, eiraskautta, ei sikiämistä enää.
12 Ja vaikka he saisivat lapsensa isoiksi, teen minä heidätlapsettomiksi, niin ettei ihmisiä jää. Voi heitä itseänsäkin, kun minäheistä luovun!
13 Efraim on, kun minä sitä katson Tyyroon päin, istutettulaidunmaalle; mutta Efraimin täytyy viedä lapsensa surmaajalle.
14 Anna heille, Herra - mitä antaisitkaan? - anna heille hedelmätönkohtu ja kuivettuneet rinnat.
15 Kaikki heidän pahuutensa on Gilgalissa, sillä siellä minä rupesinheitä vihaamaan. Heidän tekojensa pahuuden tähden minä karkoitan heidättemppelistäni pois. En minä enää heitä rakasta: kaikki heidänruhtinaansa ovat niskureita.
16 Efraim on hakattu maahan, heidän juurensa on kuivettunut: hedelmäähe eivät tee. Ja jos synnyttävätkin, kuoletan minä heidän kohtunsakalleimmat.
17 Minun Jumalani on hylkäävä heidät, sillä he eivät ole häntätotelleet. He joutuvat pakolaisiksi pakanain sekaan.