Genesis 50
1 Ja Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänenylitsensä ja suuteli häntä.
2 Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan,balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin.
3 Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluubalsamoimiseen. Ja egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.
4 Sittenkuin hänen muistoksensa vietetty suruaika oli päättynyt, puhuiJoosef faraon hoviväelle: "Jos olen saanut armon teidän silmienneedessä, niin puhukaa minun puolestani faraolle näin:
5 Isäni vannotti minua sanoen: 'Katso, minä kuolen, hautaa minut omaanhautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa'.Anna minunsiis nyt mennä hautaamaan isäni; sitten palaan takaisin."
6 Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olethänelle vannonut".
7 Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikkifaraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maanvanhimmat
8 sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe;ainoastaan vaimonsa, lapsensa, pikkukarjansa ja raavaskarjansa hejättivät Goosenin maakuntaan;
9 hänen mukanaan meni myös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Ja niin heitäoli sangen suuri joukko.
10 Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella,panivat he siellä toimeen ylen suuret ja juhlalliset valittajaiset, jahän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää.
11 Ja kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlanGooren-Aatadissa, sanoivat he: "Siellä on egyptiläisillä suurisurujuhla". Siitä sai paikka nimekseen Aabel-Misraim; se on Jordanintuolla puolella.
12 Ja hänen poikansa tekivät hänelle, niinkuin hän oli määrännytheille:
13 hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänetMakpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanutperintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli itään päinMamresta.
14 Senjälkeen kuin Joosef oli haudannut isänsä, palasi hän Egyptiin,hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneethautaamaan hänen isäänsä.
15 Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut,ajattelivat he: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meillekaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet".
16 Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennenkuolemaansa ja sanoi:
17 'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti,sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan'. Anna siis isäsiJumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Ja Joosef itkikuullessaan nämä heidän sanansa.
18 Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensäja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!"
19 Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää peljätkö, olenko minä Jumalansijassa?
20 Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänytsen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, japitäisi hengissä paljon kansaa.
21 Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne jalapsenne." Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.
22 Ja Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Ja Joosefeli sadan kymmenen vuoden vanhaksi.
23 Ja Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen; myöskinMaakirista, Manassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville.
24 Niin Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitäähuolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hänvalalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille".
25 Ja Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: "Kun Jumala pitää huolenteistä, viekää silloin minun luuni täältä".