Genesis 47
1 Ja Joosef meni ja ilmoitti faraolle, sanoen: "Minun isäni ja veljeniovat pikkukarjoineen ja raavaskarjoineen, kaikkine omaisuuksineen,tulleet Kanaanin maasta, ja katso, he ovat Goosenin maakunnassa".
2 Ja hän oli ottanut mukaansa veljiensä joukosta viisi miestä; ne häntoi faraon eteen.
3 Niin farao kysyi hänen veljiltänsä: "Mikä on teidän ammattinne?" Hevastasivat faraolle: "Me, sinun palvelijasi, olemme paimenia, meniinkuin isämmekin".
4 Ja he sanoivat vielä faraolle: "Me olemme tulleet asuaksemme jonkunaikaa tässä maassa; sillä palvelijoillasi ei ollut laidunta karjalleen,koska kova nälänhätä on Kanaanin maassa. Suo siis palvelijaisi asettuaGoosenin maakuntaan."
5 Niin farao sanoi Joosefille: "Isäsi ja veljesi ovat tulleet sinunluoksesi.
6 Egyptin maa on avoinna sinun edessäsi; sijoita isäsi ja veljesi maanparhaaseen osaan. Asukoot Goosenin maakunnassa; ja jos tiedät heidänjoukossaan olevan kelvollisia miehiä, niin aseta heidät minun karjanipäällysmiehiksi."
7 Senjälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään ja esitti hänetfaraolle. Ja Jaakob toivotti faraolle siunausta.
8 Niin farao kysyi Jaakobilta: "Kuinka monta ikävuotta sinulla on?"
9 Jaakob vastasi faraolle: "Minun vaellusaikani on kestänyt satakolmekymmentä vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet minun elinvuosienipäivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isillänioli vaelluksensa aikana."
10 Ja Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan.
11 Ja Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptin maahan ja antoi heillemaaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, niinkuinfarao oli hänen käskenyt tehdä.
12 Ja Joosef elätti isäänsä ja veljiänsä ja koko isänsä perhettäantamalla jokaiselle elatusta vaimojen ja lasten luvun mukaan.
13 Mutta ei missään koko maassa ollut leipää; sillä nälänhätä oli hyvinkova, niin että Egyptin maa ja Kanaanin maa olivat nääntymässä nälkään.
14 Ja viljalla, jota ostettiin, Joosef kokosi kaiken rahan, mitä oliEgyptin maassa ja Kanaanin maassa; ja Joosef vei rahat faraon hoviin.
15 Kun raha oli loppunut Egyptin maasta ja Kanaanin maasta, tulivatkaikki egyptiläiset Joosefin luo, sanoen: "Anna meille leipää. Miksi mekuolisimme sinun silmiesi edessä? Sillä raha on loppunut."
16 Joosef vastasi: "Tuokaa tänne karjanne. Minä annan teille leipääkarjastanne, jos rahanne on loppunut."
17 Ja he toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille leipäähevosista, lampaista, raavaskarjasta ja aaseista. Niin hän sen vuodenelätti heitä leivällä kaiken heidän karjansa hinnasta.
18 Niin kului se vuosi. Seuraavana vuonna he tulivat taas hänenluoksensa ja sanoivat hänelle: "Emme tahdo salata herraltamme, että rahaon lopussa, ja myöskin eläimemme ovat joutuneet herramme omiksi; meilläei ole muuta jäljellä annettavana herrallemme kuin ruumiimme japeltomme.
19 Miksi me menehtyisimme sinun silmiesi edessä, sekä me itse ettämeidän peltomme? Osta meidät ja peltomme leivällä, niin me tulemmepeltoinemme faraon orjiksi. Anna meille siementä, että eläisimme emmekäkuolisi eivätkä peltomme joutuisi autioiksi."
20 Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin pellot; sillä egyptiläisetmyivät jokainen vainionsa, koska nälkä ahdisti heitä.Niin joutui maafaraon omaksi.
21 Ja hän siirsi kansan kaupunkeihin, Egyptin toisesta äärestä toiseensaakka.
22 Ainoastaan pappien peltoja hän ei ostanut; sillä papeilla olimäärätyt tulot faraolta ja he elivät niistä määrätyistä tuloistaan,jotka he faraolta saivat. Sentähden heidän ei tarvinnut myydäpeltojansa.
23 Ja Joosef sanoi kansalle: "Katso, minä olen nyt ostanut teidät jateidän peltonne faraolle; katso, tässä on teille siementä, kylväkääpeltonne.
24 Mutta sadosta teidän on annettava viides osa faraolle; mutta neljäviidettä osaa jääköön teille pellon siemeneksi sekä ravinnoksiitsellenne ja niille, jotka talossanne ovat, sekä elatukseksivaimoillenne ja lapsillenne."
25 He vastasivat: "Sinä olet pitänyt meidät hengissä; suo meidän vainsaada armo herramme silmien edessä, niin olemme faraon orjia".
26 Niin Joosef teki sen säädökseksi, joka vielä tänäkin päivänä onvoimassa Egyptin pelloista, että faraolle on annettava viides osa.Ainoastaan pappien pellot eivät joutuneet faraon omiksi.
27 Niin Israel jäi asumaan Egyptiin, Goosenin maakuntaan; he asettuivatsinne ja olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät suuresti.
28 Ja Jaakob eli Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, ja koko hänenelinaikansa oli sata neljäkymmentä seitsemän vuotta.
29 Kun lähestyi aika, jolloin Israelin oli kuoltava, kutsui hänpoikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon sinunsilmiesi edessä, niin pane nyt kätesi minun kupeeni alle ja osoitaminulle laupeus ja uskollisuus: älä hautaa minua Egyptiin,
30 sillä minä tahdon levätä isieni luona; vie siis minut Egyptistä jahautaa minut heidän hautaansa". Hän vastasi: "Minä teen, niinkuinsanot".
31 Hän sanoi: "Vanno se minulle". Ja hän vannoi hänelle. Silloin Israelrukoili, kumartuneena vuoteensa päänalaista vasten.