Genesis 45
1 Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niidennähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: "Antakaa kaikkienmennä pois minun luotani!" Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosefilmaisi itsensä veljilleen.
2 Ja hän purskahti ääneensä itkemään, niin että egyptiläiset ja faraonhoviväki sen kuulivat.
3 Ja Joosef sanoi veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö minun isänielää?" Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niinhämmästyksissään he olivat hänen edessään.
4 Mutta Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa tänne luokseni". Ja hetulivat. Niin hän sanoi: "Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonkamyitte Egyptiin.
5 Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, ettäolette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidänedellänne pitääkseen teidät hengissä.
6 Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljelläviisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata.
7 Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teillejälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksimonille.
8 Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala; hän asettiminut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja kokoEgyptin maan valtiaaksi.
9 Menkää, rientäkää minun isäni tykö ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoopoikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi, tuleluokseni, älä viivyttele!
10 Sinä saat asettua Goosenin maakuntaan ja olla minun läheisyydessäni,sinä ja sinun lapsesi ja lastesi lapset, pikkukarjasi ja raavaskarjasi,kaikki, mitä sinulla on.
11 Minä elätän sinua siellä - vielä on näet viisi nälkävuotta - niinettet sinä eikä sinun perheesi eikä kukaan omaisistasi ole sortuvapuutteeseen.'
12 Te näette omin silmin, ja myöskin veljeni Benjamin näkee, että minäitse teille puhun.
13 Kertokaa siis isällenne kaikesta siitä kunniasta, joka on tullutminun osakseni Egyptissä, ja kaikesta, mitä olette nähneet, ja rientäkääja tuokaa isäni tänne."
14 Ja hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myöskinBenjamin itki hänen kaulassaan.
15 Ja hän suuteli kaikkia veljiään ja itki heidän rinnoillaan.Senjälkeen hänen veljensä puhelivat hänen kanssaan.
16 Kun sanoma siitä, että Joosefin veljet olivat saapuneet, kuuluifaraon hoviin, oli se faraon ja kaikkien hänen palvelijainsa mieleen.
17 Ja farao sanoi Joosefille: "Sano veljillesi: 'Tehkää näin:sälyttäkää kuormat juhtainne selkään ja lähtekää kotiin Kanaanin maahan,
18 ottakaa isänne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni, niin minäannan teille parasta, mitä Egyptissä on, ja te saatte syödä maanlihavuudesta'.
19 Ja näin sinun on käskettävä heitä: 'Tehkää näin: ottakaa itsellennevaunuja Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten ja tuokaa isänneja tulkaa.
20 Älkää surko taloustavaroitanne, sillä mitä parasta on koko Egyptinmaassa, se on oleva teidän omanne.'"
21 Israelin pojat tekivät niin, ja Joosef antoi heille vaunuja faraonkäskyn mukaan sekä evästä matkaa varten.
22 Hän antoi kullekin heistä juhlapuvun, mutta Benjaminille hän antoikolmesataa hopeasekeliä sekä viisi juhlapukua.
23 Samoin hän lähetti isälleen lahjaksi kymmenen aasia, jotka olivatkuormitetut Egyptin parhaimmilla tavaroilla, ja kymmenen aasintammaa,jotka kantoivat viljaa ja leipää sekä eväitä hänen isälleen matkaavarten.
24 Sitten hän päästi veljensä menemään ja sanoi heille: "Älkää riidelkömatkalla".
25 Niin he lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaaninmaahan.
26 Ja he kertoivat hänelle ja sanoivat: "Joosef on vielä elossa ja onkoko Egyptin maan valtias". Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillähän ei uskonut heitä.
27 Niin he kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli heille puhunut. Jakun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, niinelpyi heidän isänsä Jaakobin henki.
28 Ja Israel sanoi: "Nyt on minulla kyllin; poikani Joosef elää vielä,minä menen häntä katsomaan, ennenkuin kuolen".