Genesis 44
1 Sen jälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miestensäkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itsekunkinraha hänen säkkinsä suuhun.
2 Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, ynnähänen viljarahansa." Ja hän teki, niinkuin Joosef käski.
3 Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseinensa lähteä matkalle.
4 Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle,sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kunsaavutat heidät, sano heille: 'Minkätähden olette palkinneet hyvänpahalla?
5 Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisiatiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.'"
6 Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat.
7 He vastasivat hänelle: "Minkätähden herramme puhuu näin? Pois se,että palvelijasi tekisivät niin!
8 Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneettakaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneethopeata tai kultaa herrasi talosta?
9 Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemmeherramme orjiksi."
10 Hän vastasi: "Olkoon niin, kuin olette puhuneet; se, jolta selöydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi."
11 Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.
12 Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja maljalöytyi Benjaminin säkistä.
13 Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransaaasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.
14 Ja Juuda meni veljinensä Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, jahe lankesivat maahan hänen eteensä.
15 Silloin Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekötienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?"
16 Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme jamillä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisisyyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuinse, jolta malja löytyi."
17 Hän sanoi: "Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi,olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo."
18 Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: "Oi herrani, sallipalvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttyköpalvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niinkuin itse farao!
19 Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?'
20 Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, jokaon syntynyt hänen vanhoilla päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämänveli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja hänen isänsärakastaa häntä'.
21 Niin sinä sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne minunluokseni, että silmäni saisivat katsella häntä'.
22 Me vastasimme herralleni: 'Nuorukainen ei saata jättää isäänsä,sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi'.
23 Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tuletänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeniedessä'.
24 Ja me menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimmehänelle herrani sanat.
25 Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähänelintarpeita'.
26 Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemmeseuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehenkasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme'.
27 Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, ettävaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.
28 Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltukuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt.
29 Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä,niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan.'
30 Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meilläolisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,
31 niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, jame, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapsetvaipumaan murheella tuonelaan.
32 Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta jasanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinenisäni edessä kaiken elinaikani'.
33 Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan,ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.
34 Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainenolisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäniosaksi."