Genesis 43
1 Mutta nälänhätä oli maassa kova.
2 Ja kun he olivat syöneet loppuun sen viljan, jonka olivat tuoneetEgyptistä, sanoi heidän isänsä heille: "Menkää jälleen ostamaan meillevähän elintarpeita".
3 Juuda vastasi hänelle sanoen: "Se mies teroitti meille teroittamalla:'Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidänkanssanne'.
4 Jos annat veljemme seurata meidän mukanamme, niin me lähdemmeostamaan sinulle elintarpeita.
5 Mutta jos et anna, niin emme lähde; sillä se mies sanoi meille: 'Ettesaa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne'."
6 Israel sanoi: "Minkätähden teitte niin pahasti minua kohtaan, ettäilmaisitte tuolle miehelle teillä olevan vielä veljen?"
7 He vastasivat: "Mies kyseli tuiki tarkasti meitä ja meidän sukuamme,sanoen: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?' Silloin meilmoitimme hänelle, niinkuin asia on.Saatoimmeko tietää, että hänsanoisi: 'Tuokaa tänne veljenne'?"
8 Ja Juuda sanoi isällensä Israelille: "Anna nuorukaisen seurata minunmukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon,sekä me että sinä ja vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi.
9 Minä vastaan hänestä; minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuohäntä takaisin sinun luoksesi ja aseta häntä eteesi, niin minä olensyyllinen sinun edessäsi kaiken elinaikani.
10 Totisesti, jos emme olisi näin vitkastelleet, niin olisimme jokaksikin kertaa voineet olla sieltä kotona."
11 Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: "Jos niin on, tehkääainakin tämä: ottakaa säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää nesille miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia jahajupihkaa, pähkinöitä ja manteleita.
12 Ja ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, niin että viette takaisinsen rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.
13 Ottakaa sitten mukaanne myöskin veljenne ja nouskaa ja menkääjälleen sen miehen luo.
14 Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että se mies tekisi teille laupeudenja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin teidänkanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, niin tulen lapsettomaksi."
15 Niin miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekämyöskin Benjaminin ja nousivat ja menivät Egyptiin; ja he astuivatJoosefin eteen.
16 Kun Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, sanoi hänhuoneenhaltijalleen: "Vie nämä miehet sisään; teurasta teuras javalmista se, sillä miehet saavat syödä päivällistä minun kanssani".
17 Ja mies teki, niinkuin Joosef oli käskenyt, ja vei miehet Joosefintaloon.
18 Mutta miehet pelkäsivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon,arvellen: "Sen rahan tähden, joka viime kerralla tuli takaisin meidänsäkeissämme, ne nyt vievät meitä tänne hyökätäkseen ja karatakseenmeidän kimppuumme, ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme".
19 Niin he menivät Joosefin huoneenhaltijan luo ja puhuttelivat häntätalon ovella
20 ja sanoivat: "Oi kuule, herra, me olemme kerran ennen käyneet täälläostamassa elintarpeita,
21 ja kun me tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme, niin katso,jokaisen raha oli hänen säkkinsä suussa täysipainoisena; olemme nyttuoneet ne mukanamme takaisin.
22 Ja olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan ostaaksemme viljaaelatukseksemme. Emme tiedä, kuka on pannut meidän rahamme säkkeihimme."
23 Hän vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää peljätkö. Teidän Jumalanne jateidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne.Teidän rahanne minä olen saanut." Ja hän toi heidän luokseen Simeonin.
24 Ja hän vei miehet Joosefin taloon ja antoi heille vettä jalkainpesemiseksi ja heidän aaseilleen rehua.
25 He laittoivat lahjansa järjestykseen siksi, kunnes Joosef tulisipäivälliselle; sillä he olivat kuulleet, että saisivat aterioida siellä.
26 Kun Joosef oli tullut kotiin, veivät he hänelle huoneeseen lahjat,jotka heillä oli mukanaan, ja kumartuivat maahan hänen edessänsä.
27 Hän tervehti heitä ja kysyi: "Kuinka voi teidän vanha isänne, jostapuhuitte? Vieläkö hän elää?"
28 He vastasivat: "Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin; hän eläävielä". Ja he kumartuivat ja heittäytyivät maahan.
29 Ja hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, jakysyi: "Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte?" Sitten hänsanoi: "Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen".
30 Mutta silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessäänveljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuuttaitkeäkseen; niin hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.
31 Senjälkeen hän pestyään kasvonsa tuli ulos, hillitsi itsensä jakäski: "Tarjotkaa ruokaa".
32 Ja tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseenegyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan; egyptiläiset näet eivätsaata syödä yhdessä hebrealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisillekauhistus.
33 He istuivat vastapäätä häntä iän mukaan, esikoinen ensimmäisenä januorin viimeisenä; ja ihmetellen miehet katselivat toisiaan.
34 Ja hän antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjamininannos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden.Ja he joivathänen kanssaan ja juopuivat.