Genesis 42
1 Mutta kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, sanoi hänpojillensa: "Mitä epäröitte?"
2 Ja hän sanoi: "Katso, minä olen kuullut, että Egyptissä on viljaa.Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissäemmekä kuolisi."
3 Niin kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.
4 Mutta Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänenveljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokinonnettomuus.
5 Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijain mukana ostamaan viljaa,sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä.
6 Mutta Joosef oli vallanpitäjänä maassa; hän myi viljaa kaikelle maankansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessäänkasvoilleen maahan.
7 Ja Joosef näki veljensä, ja hän tunsi heidät, mutta tekeytyi heillevieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: "Mistä tetulette?" He vastasivat: "Kanaanin maasta tulemme, ostamaanelintarpeita".
8 Ja Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.
9 Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä, ja sanoiheille: "Te olette vakoojia; olette tulleet katsomaan, mistä maa olisiavoin".
10 He vastasivat hänelle: "Ei, herra; palvelijasi ovat tulleet ostamaanelintarpeita.
11 Me olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä;palvelijasi eivät ole vakoojia."
12 Mutta hän sanoi heille: "Ei ole niin, vaan te olette tulleetkatsomaan, mistä maa olisi avoin".
13 He vastasivat: "Meitä, sinun palvelijoitasi, on kaksitoistaveljestä, saman miehen poikia Kanaanin maasta; nuorin on nyt kotonaisämme luona, ja yhtä ei enää ole".
14 Joosef sanoi heille: "Niin on, kuin olen teille puhunut: te olettevakoojia.
15 Näin te tulette koeteltaviksi: niin totta kuin farao elää, te ettepääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule tänne.
16 Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta teidänmuiden on jääminen tänne vangeiksi, että koeteltaisiin, olettekopuhuneet totta; muuten, niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia."
17 Ja hän panetti heidät vankeuteen kolmeksi päiväksi.
18 Mutta kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Jos tahdotte elää,niin tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkääväinen:
19 jos olette rehellisiä miehiä, niin jääköön yksi teistä, veljeksistä,vangiksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkääviemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään.
20 Ja tuokaa nuorin veljenne minun luokseni. Jos teidän puheenne sitentodeksi vahvistuu, niin vältätte kuoleman." Ja heidän täytyi tehdä niin.
21 Mutta he sanoivat toinen toisellensa: "Totisesti, me olemmesyylliset sen tähden, mitä teimme veljellemme; sillä me näimme hänensielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä.Sentähden on meille tullut tämä tuska."
22 Ruuben vastasi heille sanoen: "Enkö minä sanonut teille: 'Älkäätehkö pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta te ette kuulleet minua;katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä."
23 Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhuiheille tulkin kautta.
24 Ja hän kääntyi pois heistä ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihinpäin ja puhui heidän kanssaan. Ja hän otti heidän joukostaan Simeonin javangitutti hänet heidän nähtensä.
25 Ja Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisenrahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa heille evästä matkalle. Jaheille tehtiin niin.
26 Ja he sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.
27 Kun sitten eräs heistä yöpaikassa avasi säkkinsä syöttääkseenaasiansa, huomasi hän rahansa säkin suussa.
28 Hän sanoi veljilleen: "Minulle on annettu rahani takaisin; katso, seon minun säkissäni". Silloin heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivatsäikähtyneinä toisiinsa sanoen: "Mitä Jumala on meille tehnyt?"
29 Tultuansa isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he ilmoittivat hänellekaikki, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:
30 "Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti jakohteli meitä, niinkuin olisimme olleet maata vakoilemassa.
31 Mutta me sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitäänvakoojia;
32 meitä on kaksitoista veljestä, saman isän poikia; yhtä ei enää ole,ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa'.
33 Mutta mies, sen maan valtias, sanoi meille: 'Siitä minä saan tietää,oletteko rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne minun luokseni;ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään.
34 Ja menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni, saadakseni tietää,ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teilleveljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa'."
35 Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin katso, kunkin rahakukkarooli hänen säkissään; ja nähdessään rahakukkaronsa he sekä heidän isänsäpeljästyivät.
36 Ja heidän isänsä Jaakob sanoi heille: "Te teette minutlapsettomaksi; Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, jaBenjamininkin te tahdotte viedä minulta; kaikki tämä kohtaa minua".
37 Ruuben vastasi isälleen sanoen: "Saat surmata minun molemmatpoikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin; anna hänet minun huostaani,niin minä tuon hänet sinulle takaisin".
38 Mutta hän sanoi: "Ei minun poikani saa lähteä teidän kanssanne,sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä; josonnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatteminun harmaat hapseni vaipumaan murheella tuonelaan".