Genesis 37
1 Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellutmuukalaisena, Kanaanin maassa.
2 Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoistavuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän olinuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hänkertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.
3 Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa,koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teettihänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.
4 Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmänkuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineetpuhutella häntä ystävällisesti.
5 Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen hevihasivat häntä vielä enemmän.
6 Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.
7 Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minunlyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille jakumarsivat minun lyhdettäni."
8 Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidänkuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vieläenemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
9 Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen jasanoi: "Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteäkumarsivat minua".
10 Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsähäntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisikominun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?"
11 Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämänmieleensä.
12 Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaitaSikemiin,
13 sanoi Israel Joosefille: "Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä;tule, minä lähetän sinut heidän luokseen". Hän vastasi: "Tässä olen".
14 Ja hän sanoi hänelle: "Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karjavoivat, ja kerro sitten minulle". Niin hän lähetti hänet matkalleHebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.
15 Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mieskysyi häneltä: "Mitä etsit?"
16 Hän vastasi: "Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovatpaimentamassa".
17 Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidänsanovan: 'Menkäämme Dootaniin'." Niin Joosef meni veljiensä jäljissä jalöysi heidät Dootanista.
18 Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen,pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.
19 He sanoivat toisillensa: "Katso, tuolla tulee se unennäkijä!
20 Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoonja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitähänen unistaan tulee."
21 Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään jasanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi".
22 Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta; heittäkää hänettähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättännehäneen". Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensahänet takaisin isänsä tykö.
23 Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänenihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
24 ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä,siinä ei ollut vettä.
25 Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä,näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsakuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässäniitä Egyptiin.
26 Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, ettäsurmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?
27 Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemmesattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Jahänen veljensä kuulivat häntä.
28 Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljetJoosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestähopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
29 Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollutkaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,
30 palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on kadonnut. Voi minua, minneminä joudun!"
31 Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin jakastoivat ihokkaan vereen.
32 Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiinisälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasiihokas vai eikö".
33 Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: "Tämä on minun poikani ihokas.Villipeto on hänet syönyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi."
34 Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suripoikaansa pitkät ajat.
35 Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan,mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menentuonelaan poikani tykö". Ja hänen isänsä itki häntä.
36 Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka olifaraon hoviherra ja henkivartijain päämies.