Genesis 32
1 Mutta Jaakob kulki tietänsä; ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.
2 Ja nähdessään heidät Jaakob sanoi: "Tämä on Jumalan sotajoukkoa". Jahän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.
3 Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luoSeirin maahan, Edomin alueelle.
4 Ja hän käski heitä sanoen: "Sanokaa herralleni Eesaulle näin: 'Sinunpalvelijasi Jaakob sanoo: Minä olen oleskellut Laabanin luona javiipynyt siellä tähän saakka;
5 ja minä olen saanut raavaita, aaseja, pikkukarjaa, palvelijoita japalvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon sinunsilmiesi edessä'."
6 Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: "Me tulimmeveljesi Eesaun luo; hän on jo matkalla sinua vastaan, neljäsataa miestämukanaan".
7 Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko ja ahdistus. Ja hän jakoi väen,joka oli hänen kanssansa, ja pikkukarjan ja raavaskarjan ja kamelitkahteen joukkoon.
8 Sillä hän ajatteli: "Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun jatuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon".
9 Ja Jaakob sanoi: "Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala,Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaja maahasi ja sukusi luo, niinminä teen sinulle hyvää!'
10 Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihenuskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut; silläainoastaan sauva kädessäni minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt onminulle karttunut kaksi joukkoa.
11 Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että häntulee ja tuhoaa minut ynnä äidit lapsineen.
12 Olethan itse sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinunjälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voidalukea sen paljouden tähden'."
13 Ja hän jäi siihen siksi yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaanlahjaksi veljelleen Eesaulle
14 kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa uuhta jakaksikymmentä oinasta,
15 kolmekymmentä imettävää kamelia varsoinensa, neljäkymmentä lehmää jakymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.
16 Ja hän jätti ne palvelijainsa haltuun, kunkin lauman erikseen, jasanoi palvelijoilleen: "Menkää minun edelläni ja jättäkää välimatkakunkin lauman välille".
17 Ja hän käski ensimmäistä sanoen: "Kun veljeni Eesau kohtaa sinut jakysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo elukat tuollaedelläsi?'
18 niin vastaa: 'Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksiherralleni Eesaulle; ja katso, myös hän itse tulee jäljessämme'."
19 Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumojaajoivat, sanoen: "Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaattehänet.
20 Ja sanokaa myös: 'Katso, sinun palvelijasi Jaakob tulee meidänjäljessämme'." Sillä hän ajatteli: "Minä koetan lepyttää häntä lahjalla,joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen; ehkä hänottaa minut ystävällisesti vastaan."
21 Niin lahja kulki hänen edellänsä, mutta itse hän jäi siksi yöksileiriin.
22 Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmatorjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokinyli.
23 Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken,mitä hänellä oli.
24 Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänenkanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.
25 Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntälonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaanhänen kanssaan.
26 Ja mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa". Mutta hänvastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua".
27 Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob".
28 Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaanIsrael, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja oletvoittanut".
29 Ja Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi". Hän vastasi: "Miksikysyt minun nimeäni?" Ja hän siunasi hänet siinä.
30 Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, "sillä", sanoi hän,"minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minunhenkeni pelastunut".
31 Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hänontui lonkkaansa.
32 Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syöreisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobialonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.