Genesis 31
1 Mutta hän sai kuulla, että Laabanin pojat puhuivat näin: "Jaakob onanastanut kaikki, mitä isämme omisti; isämme omaisuudesta hän onhankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden".
2 Ja Jaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei hän ollut häntä kohtaanniinkuin ennen.
3 Ja Herra sanoi Jaakobille: "Palaja isiesi maahan ja sukusi tykö. Minäolen sinun kanssasi."
4 Niin Jaakob kutsutti Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo,
5 ja hän sanoi heille: "Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän oleminua kohtaan niinkuin ennen, vaikka isäni Jumala on ollut minunkanssani.
6 Te tiedätte, että minä olen palvellut isäänne kaikin voimin,
7 mutta isänne on kohdellut minua petollisesti ja muuttanut palkkaanikymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen tehdä minullemitään vahinkoa.
8 Kun hän sanoi: 'Pilkulliset olkoot sinun palkkasi', niin koko laumakantoi pilkullisia; ja kun hän sanoi: 'Juovikkaat olkoot sinunpalkkasi', niin koko lauma kantoi juovikkaita.
9 Niin on Jumala ottanut isänne omaisuuden ja antanut minulle.
10 Mutta lauman pariutumisen aikana minä nostin silmäni ja näin unessa,että vuohipukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisiaja kirjavia.
11 Ja Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: 'Jaakob!' Minä vastasin:'Tässä olen'.
12 Niin hän sanoi: 'Nosta silmäsi ja katso, kaikki vuohipukit, jotkaastuvat laumaa, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia, sillä minäolen nähnyt kaiken, mitä Laaban sinulle tekee.
13 Minä olen Jumala, joka ilmestyin Beetelissä, jossa sinä voitelitpatsaan ja jossa teit minulle lupauksen. Nouse nyt ja lähde tästä maastaja palaja synnyinmaahasi.'"
14 Silloin Raakel ja Leea vastasivat ja sanoivat hänelle: "Ei meilläole enää osaa eikä perintöä isämme talossa.
15 Eikö hän pitänyt meitä kuin vieraita, koska myi meidät ja söisuuhunsa meistä saamansa hinnan.
16 Niin, koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, meidän seon ja meidän lastemme. Tee siis nyt kaikki, mitä Jumala on sinullesanonut."
17 Silloin Jaakob nousi ja nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään
18 ja kuljetti pois kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hänoli koonnut, kaiken omistamansa ja Mesopotamiassa hankkimansa karjan,mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan.
19 Mutta Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakelvarasti isänsä kotijumalat.
20 Ja Jaakob lähti varkain aramilaisen Laabanin luota eikä ilmaissuthänelle pakenemisaiettaan.
21 Niin hän pakeni kaikkinensa, lähti ja meni virran yli ja suuntasikulkunsa Gileadin vuorille päin.
22 Mutta kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob olipaennut.
23 Silloin hän otti mukaansa heimonsa miehet ja ajoi häntä takaaseitsemän päivänmatkaa ja saavutti hänet Gileadin vuorilla.
24 Mutta Jumala tuli aramilaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoihänelle: "Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa".
25 Ja Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansavuorelle, Laaban taas pystytti telttansa Gileadin vuorelle.
26 Ja Laaban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt? Sinä oletpettänyt minut ja kuljettanut pois minun tyttäreni niinkuin miekallaotetut!
27 Minkätähden pakenit salaa, läksit luotani varkain? Et ilmoittanutminulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten jalaulaen, vaskirummuin ja kantelein,
28 etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni.Tyhmästisinä olet menetellyt.
29 Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumalasanoi minulle viime yönä näin: 'Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkäpahaa'.
30 Olkoon: sinä olet nyt lähtenyt matkallesi, koska niin suurestiikävöit isäsi kotiin, mutta minkätähden olet varastanut minun jumalani?"
31 Jaakob vastasi ja sanoi Laabanille: "Minä pelkäsin, sillä ajattelin,että sinä riistäisit minulta tyttäresi.
32 Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, menettäköön henkensä.Heimojemme miesten läsnäollessa tutki, mitä minulla on, ja ota pois,mikä on omaasi." Sillä Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli ne varastanut.
33 Ja Laaban meni Jaakobin telttaan, Leean telttaan ja molempienorjatarten telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Ja tultuaan ulos Leeanteltasta hän meni Raakelin telttaan.
34 Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan jaistunut niiden päälle. Ja Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänytmitään.
35 Ja hän sanoi isällensä: "Älä vihastu, herrani, siitä etten voinousta sinun edessäsi, sillä minun on, niinkuin naisten tavallisestion". Ja Laaban etsi, mutta ei löytänyt kotijumalia.
36 Silloin Jaakob vihastui ja soimasi Laabania; Jaakob puhkesi puhumaanja sanoi Laabanille: "Mitä minä olen rikkonut, mitä pahaa minä olentehnyt, että näin minua ahdistat?
37 Nyt olet penkonut kaikki minun tavarani; mitä olet löytänytsellaista, joka olisi sinun talosi tavaraa? Tuo se tähän minun heimonija sinun heimosi miesten eteen, että he ratkaisisivat meidän molempienvälin.
38 Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun luonasi; sinun uuhesija vuohesi eivät ole synnyttäneet keskoisia, enkä minä ole oinaita sinunlaumastasi syönyt.
39 Pedon haaskaamaa en ole sinulle tuonut, se oli minun itsenikorvattava; minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai vietyyöllä.
40 Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.
41 Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun talossasi; neljätoistavuotta minä palvelin sinua saadakseni molemmat tyttäresi ja kuusi vuottasaadakseni sinulta karjaa, mutta kymmenen kertaa sinä muutit minunpalkkani.
42 Jos minun isäni Jumala, Aabrahamin Jumala, jota myöskin Iisakpelkää, ei olisi ollut minun puolellani, niin sinä olisit nyt lähettänytminut tyhjänä tieheni. Jumala on nähnyt minun kurjuuteni ja kättenivaivannäön, ja hän ratkaisi viime yönä asian."
43 Niin Laaban vastasi ja sanoi Jaakobille: "Tyttäret ovat minuntyttäriäni, ja lapset ovat minun lapsiani, ja karja on minun karjaani,ja kaikki, mitä näet, on minun omaani. Mutta minkä minä nyt mahdannäille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet!
44 Tule siis, tehkäämme liitto keskenämme, ja olkoon se todistuksenameidän välillämme, minun ja sinun."
45 Silloin Jaakob otti kiven ja nosti sen pystyyn patsaaksi.
46 Ja Jaakob sanoi heimonsa miehille: "Kootkaa kiviä". Ja he ottivatkiviä ja rakensivat roukkion ja aterioivat siinä sen kiviroukkionpäällä.
47 Ja Laaban antoi sille nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob antoisille nimen Galed.
48 Ja Laaban sanoi: "Tämä roukkio olkoon tänään todistajana meidänvälillämme, minun ja sinun"; sentähden hän antoi sille nimen Galed
49 ja myöskin nimen Mispa, sillä hän sanoi: "Herra olkoon vartijameidän välillämme, minun ja sinun, kun joudumme loitolle toistemmenäkyvistä.
50 Jos sinä kohtelet pahasti minun tyttäriäni tahi otat toisia vaimojatyttärieni lisäksi, niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaanläsnä, Jumala kuitenkin on todistajana meidän välillämme, minun jasinun."
51 Ja Laaban sanoi vielä Jaakobille: "Katso, tämä roukkio ja tämäpatsas, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillemme, minun ja sinun
52 - tämä roukkio olkoon todistuksena, ja myöskin tämä patsas olkoontodistuksena siitä, etten minä kulje tämän roukkion ohi sinun luoksesija ettet sinäkään kulje tämän roukkion ja tämän patsaan ohi minunluokseni paha mielessä.
53 Aabrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoontuomarina meidän välillämme." Ja Jaakob vannoi valansa Jumalan kautta,jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.
54 Ja Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui heimonsa miehetaterioimaan, ja he aterioivat ja olivat yötä vuorella.
55 Mutta varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastensalapsia ja tyttäriään ja hyvästeli heidät; sitten hän lähti matkaan japalasi kotiinsa.