Ezra 9
1 Kun tämä oli suoritettu loppuun, astuivat päämiehet minun tyköni jasanoivat: "Ei kansa, ei Israel eivätkä papit ja leeviläiset oleeristäytyneet maan kansoista ja niiden kauhistavista teoista - eikanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista,ammonilaisista, mooabilaisista, egyptiläisistä eikä amorilaisista.
2 Sillä näiden tyttäriä he ovat ottaneet itsellensä ja pojillensavaimoiksi, ja niin on pyhä siemen sekaantunut maan kansoihin. Japäämiesten ja esimiesten käsi on ollut ensimmäisenä tässä uskottomassamenossa."
3 Kun minä tämän kuulin, repäisin minä vaatteeni ja viittani, revinpääni hiuksia ja partaani ja istuin tyrmistyneenä.
4 Ja minun luokseni kokoontuivat kaikki, jotka pelkäsivät sitä, mitäIsraelin Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisten uskottomuudesta, ja minäjäin istumaan tyrmistyneenä ehtoouhriin asti.
5 Mutta ehtoouhrin aikana minä nousin nöyryyttämästä itseäni japolvistuin, repäisin vaatteeni ja viittani ja ojensin käteni Herran,Jumalani, puoleen,
6 ja minä sanoin: "Jumalani, minä olen häpeissäni enkä kehtaa kohottaakasvojani sinun puoleesi, minun Jumalani; sillä meidän rikkomuksemmeovat nousseet päämme ylitse ja meidän syyllisyytemme on kohonnuttaivaaseen asti.
7 Isiemme päivistä aina tähän päivään asti on meidän syyllisyytemmeollut suuri; ja rikkomustemme tähden on meidät, meidän kuninkaamme japappimme annettu maan kuningasten käsiin miekan, vankeuden, ryöstön jahäpeän alaisiksi, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut.
8 Mutta nyt on meille hetkiseksi tullut armo Herralta, meidänJumalaltamme, koska hän on sallinut pelastuneen joukon meistä jäädäjäljelle ja antanut meille jalansijan pyhässä paikassansa, että hän,meidän Jumalamme, valaisisi meidän silmämme ja soisi meidän hiukanhengähtää orjuudessamme.
9 Sillä orjia me olemme; mutta orjuudessamme ei meidän Jumalamme olemeitä hyljännyt, vaan on suonut meidän saavuttaa Persian kuningastensuosion ja hengähtää, pystyttääksemme Jumalamme temppelin jakohottaaksemme sen raunioistaan, ja on antanut meille suojatun paikanJuudassa ja Jerusalemissa.
10 Ja nyt, Jumalamme, mitä me sanomme kaiken tämän jälkeen?Mehänolemme hyljänneet sinun käskysi,
11 jotka sinä olet antanut palvelijaisi, profeettain, kautta, sanoen:'Maa, jota te menette ottamaan omaksenne, se maa on saastainen maankansojen saastaisuuden tähden ja niitten kauhistavien tekojen tähden,joilla he saastaisuudessansa ovat täyttäneet sen äärestä ääreen.
12 Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojillensa älkääkä ottakoheidän tyttäriänsä pojillenne vaimoiksi. Älkää myös koskaan harrastakoheidän menestystään ja onneansa, että te vahvistuisitte ja saisittesyödä parasta, mitä maassa on, ja jättäisitte sen perinnöksi lapsillenneikuisiksi ajoiksi.'
13 Kaiken sen jälkeen, mikä on meitä kohdannut pahojen tekojemme jasuuren syyllisyytemme tähden - ja kuitenkin sinä, Jumalamme, oletjättänyt huomioon ottamatta meidän rikkomuksiamme ja olet sallinutmeistä tämmöisen joukon pelastua -
14 kävisimmekö me nyt jälleen rikkomaan sinun käskyjäsi ja lankoutumaankansojen kanssa, joiden teot ovat kauhistavaiset?Etkö sinä silloinvihastuisi meihin siihen asti, että tekisit meistä lopun, niin etteiketään jäisi jäljelle eikä kukaan pelastuisi?
15 Herra, Israelin Jumala, sinä olet vanhurskas, sillä meistä onjäljellä pelastuneita vain sen verran, kuin tänä päivänä on.Katso, meolemme sinun edessäsi syyllisyydessämme; emmekä me tämän tähden voisinun edessäsi kestää."