Ezekiel 3
1 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, syö, minkä tässä saat; syö tämäkirjakäärö, mene ja puhu Israelin heimolle".
2 Niin minä avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minunsyödäkseni.
3 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytäsisälmyksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan".Niin minäsöin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja.
4 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, mene nyt Israelin heimon tykö japuhu heille minun sanani.
5 Sillä ei sinua lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan tykö,vaan Israelin heimon tykö;
6 ei monien kansojen tykö, outokielisten ja kankeapuheisten, joidenpuhetta et ymmärrä. Jos niiden tykö lähettäisin sinut, he sinuakuulisivat.
7 Mutta Israelin heimo ei tahdo sinua kuulla, koska he eivät tahdominua kuulla. Sillä koko Israelin heimolla on kova otsa ja paatunutsydän.
8 Katso, minä teen sinun kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa jasinun otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa.
9 Timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi minä teen sinun otsasi. Äläpelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovatuppiniskainen suku."
10 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, kaikki minun sanani, jotka minäsinulle puhun, ota sydämeesi ja kuule korvillasi.
11 Ja nyt mene pakkosiirtolaisten tykö, kansasi lasten tykö; puhuheille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra - kuulkoot he tai olkootkuulematta."
12 Niin henki nosti minut, ja minä kuulin takaani suuren, jylisevänäänen: "Kiitetty olkoon Herran kirkkaus, siinä kussa se on!"
13 ja olentojen siipien kohinan, kun ne löivät toisiinsa, samallapyöräin jyrinän ja suuren, jylisevän äänen.
14 Ja henki nosti minut ja otti minut, ja minä kuljin murheellisenahenkeni kiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä minun päälläni.
15 Ja minä tulin Tell-Aabibiin pakkosiirtolaisten tykö, jotka asuivatKebar-joen varrella; ja siellä, missä he asuivat, minä istuinjäykistyneenä heidän keskuudessaan seitsemän päivää.
16 Mutta seitsemän päivän kuluttua tuli minulle tämä Herran sana:
17 "Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi.Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minunpuolestani.
18 Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, muttasinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänenjumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niinjumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinunkädestäsi.
19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käännyjumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuoleesynnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.
20 Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttäja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee - kun et sinähäntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jotahän oli harjoittanut, ei muisteta - mutta hänen verensä minä vaadinsinun kädestäsi.
21 Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisisyntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska ottivaroituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut."
22 Herran käsi tuli siellä minun päälleni, ja hän sanoi minulle: "Nouseja mene laaksoon, niin minä siellä puhuttelen sinua".
23 Niin minä nousin ja menin laaksoon, ja katso, siellä seisoi Herrankirkkaus, samankaltainen kuin kirkkaus, jonka minä olin nähnytKebar-joen varrella. Ja minä lankesin kasvoilleni.
24 Mutta minuun tuli henki ja nosti minut jaloilleni, ja hän puhutteliminua ja sanoi minulle: "Mene, sulkeudu sisälle huoneeseesi.
25 Ja sinä, ihmislapsi! Katso, sinut pannaan köysiin ja sidotaanniillä, niin ettet voi mennä ulos heidän keskuuteensa.
26 Ja minä tartutan sinun kielesi suusi lakeen, niin että mykistyt etkävoi olla heille nuhtelijana, sillä he ovat uppiniskainen suku.
27 Mutta kun minä puhuttelen sinua, avaan minä sinun suusi, ja sinun onsanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoon, joka kuulee, jaolkoon kuulematta, joka ei kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku."