Ezekiel 20
1 Seitsemäntenä vuotena, viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenäpäivänä tuli miehiä Juudan vanhinten joukosta kysymään neuvoa Herralta,ja he istuivat minun eteeni.
2 Niin minulle tuli tämä Herran sana:
3 "Ihmislapsi, puhu Israelin vanhimmille ja sano heille: Näin sanooHerra, Herra: Tekö tulette minulta neuvoa kysymään? Niin totta kuin minäelän, en anna minä teidän kysyä minulta neuvoa, sanoo Herra, Herra.
4 Etkö tuomitse heitä, etkö tuomitse, ihmislapsi? Tee heilletiettäviksi heidän isiensä kauhistukset
5 ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minäIsraelin valitsin, minä kättä kohottaen lupasin Jaakobin heimonjälkeläisille, minä tein itseni heille tunnetuksi Egyptin maassa jakättä kohottaen lupasin heille sanoen: 'Minä olen Herra, teidänJumalanne'.
6 Sinä päivänä minä kättä kohottaen lupasin heille, että vien heidätpois Egyptin maasta siihen maahan, jonka olin heille katsonut ja jokavuotaa maitoa ja mettä - se on kaunistus kaikkien maitten joukossa. -
7 Ja minä sanoin heille: 'Heittäkää, itsekukin, pois silmienneiljetykset älkääkä saastuttako itseänne Egyptin kivijumalilla: minä olenHerra, teidän Jumalanne'.
8 Mutta he niskoittelivat minua vastaan eivätkä tahtoneet minua kuulla;eivät heittäneet pois itsekukin silmiensä iljetyksiä eivätkä hyljänneetEgyptin kivijumalia. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidänylitsensä ja panna vihani täytäntöön heissä keskellä Egyptin maata.
9 Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisihäväistyksi pakanain silmissä, joitten keskellä he olivat ja joittensilmäin edessä minä olin tehnyt itseni heille tunnetuksi viemällä heidätpois Egyptin maasta.
10 Ja kun olin vienyt heidät pois Egyptin maasta ja tuonut heidäterämaahan,
11 niin minä annoin heille käskyni ja tein heille tiettäviksioikeuteni: se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä.
12 Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun jaheidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra,joka pyhitän heidät.
13 Mutta Israelin heimo niskoitteli minua vastaan erämaassa: he eivätvaeltaneet minun käskyjeni mukaan, ylenkatsoivat minun oikeuteni, jotkaihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi, ja minun sapattini hekovin rikkoivat. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidänylitsensä erämaassa ja lopettaa heidät.
14 Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisihäväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienytheidät pois.
15 Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, etten heitätuo siihen maahan, jonka olin antanut heille, joka vuotaa maitoa jamettä - se on kaunistus kaikkien maitten joukossa -
16 koska he pitivät minun oikeuteni halpoina, eivät vaeltaneet minunkäskyjeni mukaan, vaan rikkoivat minun sapattini; sillä heidän sydämensävaelsi heidän kivijumalainsa jäljessä.
17 Mutta minä säälin heitä, niin etten heitä hävittänyt enkä tehnytheistä loppua erämaassa.
18 Sitten minä sanoin heidän lapsillensa erämaassa: Älkää vaeltakoisäinne käskyjen mukaan, heidän oikeuksiansa älkää noudattako älkääkäsaastuttako itseänne heidän kivijumalillansa.
19 Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun käskyjeni mukaan vaeltakaa,minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää
20 ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minunja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidänJumalanne.
21 Mutta lapset niskoittelivat minua vastaan: he eivät vaeltaneet minunkäskyjeni mukaan, eivät noudattaneet minun oikeuksiani, niin ettäolisivat ne pitäneet, - jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistäeläisi - ja rikkoivat minun sapattini. Niin minä ajattelin vuodattaakiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani heissä täytäntöön erämaassa.
22 Mutta minä pidätin käteni ja tein, minkä tein, oman nimeni tähden,ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessäminä olin vienyt heidät pois.
23 Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, että minähajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin,
24 koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minunkäskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidänisiensä kivijumalain perään.
25 Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, jaoikeuksia, joista he eivät voineet elää,
26 ja annoin heidän saastua lahjoistansa, siitä, että polttivat uhrinakaiken, mikä avasi äidinkohdun, jotta saattaisin heidät kauhun valtaanja he tulisivat tietämään, että minä olen Herra.
27 Sentähden puhu Israelin heimolle, ihmislapsi, ja sano heille: Näinsanoo Herra, Herra: Vielä niinkin ovat isänne minua herjanneet, ettäovat olleet uskottomat minua kohtaan.
28 Kun minä toin heidät maahan, jonka olin kättä kohottaen luvannutheille antaa, niin missä vain he näkivät korkean kukkulan tai tuuheanpuun, siinä he uhrasivat teurasuhrinsa ja antoivat vihastuttavatuhrilahjansa, siinä panivat esiin suloisesti tuoksuvat uhrinsa ja siinävuodattivat juomauhrinsa.
29 Niin minä sanoin heille: 'Mikä tämä uhrikukkula on, jolle temenette?' ja niin sai sellainen nimen uhrikukkula aina tähän päiväänasti.
30 Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Ettekö tesaastuta itseänne isienne tiellä? Ettekö kulje uskottomina heidäniljetystensä jäljessä?
31 Ettekö ole saastuttaneet itseänne kaikilla kivijumalillanne ainatähän päivään asti, kun tuotte lahjojanne ja panette lapsenne käymääntulen läpi? Ja minäkö antaisin teidän kysyä minulta neuvoa, te Israelinheimo? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, en anna minäteidän kysyä minulta neuvoa.
32 Se, mikä on tullut teidän mieleenne, ei totisesti ole tapahtuva -se, mitä sanotte: 'Me tahdomme olla pakanain kaltaisia, muitten maittensukukuntain kaltaisia, niin että palvelemme puuta ja kiveä'.
33 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: totisesti minä olenhallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella javuodatetulla vihalla.
34 Ja minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista,joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella javuodatetulla vihalla.
35 Ja minä tuon teidät kansojen erämaahan, ja siellä minä käyn oikeuttateidän kanssanne kasvoista kasvoihin.
36 Niinkuin minä kävin oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa,niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra.
37 Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät liitonsiteeseen.
38 Ja minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvatminusta: muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelinmaahan he eivät tule; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.
39 Mutta te, Israelin heimo! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain japalvelkaa itsekukin omia kivijumalianne. Mutta vastedes te totisestikuulette minua ettekä enää häpäise minun pyhää nimeäni lahjoillanne ynnäkivijumalillanne.
40 Sillä minun pyhällä vuorellani, Israelin korkealla vuorella, sanooHerra, Herra, siellä he palvelevat minua, koko Israelin heimo, kaikkityynni, mitä maassa on. Siellä minä heihin mielistyn, siellä minähalajan teidän antimianne, uutisverojanne, kaikkinaisia teidän pyhiälahjojanne.
41 Niinkuin suloisesti tuoksuvaan uhriin minä teihin mielistyn, kunminä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihinolette hajotetut, ja osoitan teissä pyhyyteni pakanain silmien edessä.
42 Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä tuon teidätIsraelin maahan, siihen maahan, jonka minä kättä kohottaen olin luvannutantaa teidän isillenne.
43 Ja te muistatte siellä vaelluksenne ja kaikki tekonne, joilla oletteitsenne saastuttaneet, ja teitä kyllästyttää oma itsenne kaikkien pahaintöittenne tähden, mitä olette tehneet.
44 Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen teille,minkä teen, oman nimeni tähden, en teidän pahan vaelluksenne enkäriettaiden tekojenne ansion mukaan, te Israelin heimo; sanoo Herra,Herra."
45 Ja minulle tuli tämä Herran sana:
46 "Ihmislapsi, käännä kasvosi etelää kohti, vuodata sanasi eteläävastaan ja ennusta kedon metsikköä vastaan, joka on Etelämaassa.
47 Ja sano Etelämaan metsikölle: Kuule Herran sana. Näin sanoo Herra,Herra: Katso, minä sytytän sinut tuleen, ja se kuluttaa kaikki sinuntuoreet puusi ja kuivat puusi. Ei sammu leimuava liekki, ja siitäkärventyvät kaikki kasvot, etelästä pohjoiseen asti;
48 ja kaikki liha on näkevä, että minä, Herra, olen sen sytyttänyt: seei sammu."
49 Niin minä sanoin: "Voi Herra, Herra! Ne sanovat minusta: 'Tämähänpuhuu pelkkiä vertauksia'."