Exodus 33
1 Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Lähde täältä ja vaella, sinä jakansa, jonka olet johdattanut Egyptin maasta, siihen maahan, jonka minäolen vannoen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen:'Sinun jälkeläisillesi minä annan sen'.
2 Ja minä lähetän enkelin sinun edelläsi ja karkoitan poiskanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset jajebusilaiset,
3 että tulisit siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Sillä minäen itse vaella sinun kanssasi, koska olet niskurikansa, etten minä sinuatiellä hukuttaisi."
4 Kun kansa kuuli tämän kovan puheen, tulivat he murheellisiksi, eikäyksikään pukenut koristuksiaan yllensä.
5 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille: Te oletteniskurikansa. Jos minä silmänräpäyksenkään vaeltaisin sinun keskelläsi,minä hukuttaisin sinut. Riisu nyt koristuksesi yltäsi, niin minäajattelen, mitä sinulle tekisin."
6 Niin israelilaiset riisuivat koristuksensa ja olivat Hoorebin vuorenluota lähtien ilman niitä.
7 Mutta Mooses otti majan ja pystytti sen leirin ulkopuolelle, jonkunmatkan päähän leiristä, ja kutsui sen ilmestysmajaksi; ja jokaisen,jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä ilmestysmajalle, leirinulkopuolelle.
8 Ja kun Mooses lähti majalle, nousi koko kansa, ja kukin asettuimajansa ovelle ja katseli Mooseksen jälkeen, kunnes hän oli mennytmajaan.
9 Ja aina kun Mooses meni majaan, laskeutui pilvenpatsas ja seisahtuimajan ovelle; ja Herra puhutteli Moosesta.
10 Ja kaikki kansa näki pilvenpatsaan seisovan majan ovella; niinkaikki kansa nousi, ja he kumartuivat itsekukin majansa ovella.
11 Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin miespuhuttelee toista. Sitten Mooses palasi takaisin leiriin; mutta Joosua,Nuunin poika, hänen apumiehensä ja palvelijansa, ei poistunut majasta.
12 Ja Mooses sanoi Herralle: "Katso, sinä sanot minulle: 'Johdata tämäkansa sinne', mutta et ole ilmoittanut minulle, kenen sinä lähetät minunkanssani. Ja kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tunnen sinut nimeltäsi, jasinä olet myös saanut armon minun silmieni edessä'.
13 Jos siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ilmoitaminulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armonsinun silmiesi edessä; ja katso: tämä kansa on sinun kansasi."
14 Hän sanoi: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minunviemän sinut lepoon?"
15 Hän vastasi hänelle: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme,niin älä johdata meitä täältä pois.
16 Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon sinunsilmiesi edessä, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä käytmeidän kanssamme, niin että me, minä ja sinun kansasi, olemme erikoisetkaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat?"
17 Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myösteen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnensinut nimeltäsi".
18 Silloin hän sanoi: "Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi".
19 Hän vastasi: "Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi jahuudan nimen 'Herra' sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelleolen armollinen, armahdan, ketä armahdan".
20 Ja hän sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä eikukaan, joka näkee minut, jää eloon".
21 Sitten Herra sanoi: "Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni;astu tuohon kalliolle.
22 Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallionrotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
23 Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni;mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."