Exodus 10
1 Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Mene faraon tykö, sillä minä olenkoventanut hänen sydämensä ja hänen palvelijainsa sydämet, että tekisinnämä tunnustekoni heidän keskellänsä
2 ja että sinä kertoisit lapsillesi ja lastesi lapsille, mitä minä olentehnyt egyptiläisille, ja minun tunnustekoni, jotka olen tehnyt heidänkeskellänsä, tietääksenne, että minä olen Herra".
3 Niin Mooses ja Aaron menivät faraon tykö ja sanoivat hänelle: "Näinsanoo Herra, hebrealaisten Jumala: Kuinka kauan sinä kieltäydytnöyrtymästä minun edessäni? Päästä minun kansani palvelemaan minua.
4 Sillä jos sinä kieltäydyt päästämästä minun kansaani, niin katso,minä annan huomenna tulla sinun maahasi heinäsirkkoja.
5 Ja ne peittävät maan pinnan, niin ettei maata näy, ja ne syövättähteet siitä, mikä teille rakeilta pelastui ja jäi, ja ne syövät kaikkiteidän puunne, jotka kedolla kasvavat.
6 Ja ne täyttävät sinun talosi ja kaikkien sinun palvelijaisi talot jakaikkien egyptiläisten talot, niin ettei sinun isäsi eivätkä esi-isäsiole sellaista nähneet siitä päivästä, jona tulivat maailmaan, hamaantähän päivään asti." Ja hän kääntyi ja lähti pois faraon luota.
7 Mutta faraon palvelijat sanoivat hänelle: "Kuinka kauan tämä mies onoleva meille paulaksi? Päästä miehet palvelemaan Herraa, heidänJumalaansa. Etkö vieläkään ymmärrä, että Egypti joutuu perikatoon?"
8 Niin Mooses ja Aaron tuotiin takaisin faraon eteen. Ja tämä sanoiheille: "Menkää ja palvelkaa Herraa, Jumalaanne. Vaan ketkä menevät?"
9 Mooses vastasi: "Me menemme, nuoret ja vanhat, me menemme poikinemmeja tyttärinemme, lampainemme ja karjoinemme; sillä meillä on Herranjuhla".
10 Niin hän sanoi heille: "Olkoon vain Herra teidän kanssanne, kunhanminä ensin päästän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne.Katsokaa,teillä on paha mielessä.
11 Siitä ei tule mitään. Mutta menkää te, miehet, ja palvelkaa Herraa,sillä sitähän te olette pyytäneetkin." Ja heidät ajettiin pois faraonedestä.
12 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi Egyptin maan yli ja tuotänne heinäsirkat; tulkoon niitä Egyptin maahan, ja syökööt ne kaikkimaan kasvit, kaikki, mitä rakeilta on jäänyt".
13 Niin Mooses ojensi sauvansa Egyptin maan yli, ja Herra antoiitätuulen puhaltaa yli maan koko sen päivän ja koko yön; kun aamu tuli,toi itätuuli heinäsirkat mukanaan.
14 Ja heinäsirkkoja tuli koko Egyptin maahan, ja ne laskeutuivat ylensuurina laumoina koko Egyptin alueelle; niin paljon ei heinäsirkkojaollut koskaan sitä ennen tullut eikä sen jälkeen tule.
15 Ne peittivät koko maan pinnan, niin että maa tuli mustaksi; ja nesöivät kaikki maan kasvit ja kaikki puiden hedelmät, jotka olivatrakeilta säilyneet. Niin ei jäänyt mitään vihantaa jäljelle puihin eikäkedon kasveihin koko Egyptin maassa.
16 Silloin farao kutsutti kiiruusti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi:"Minä olen rikkonut Herraa, teidän Jumalaanne, ja teitä vastaan.
17 Anna nyt anteeksi minun rikkomukseni vielä tämä kerta, ja rukoilkaaHerraa, Jumalaanne, että hän poistaisi minulta ainakin tämän surman."
18 Niin hän lähti pois faraon luota ja rukoili Herraa.
19 Ja Herra käänsi tuulen hyvin kovaksi länsituuleksi; se veiheinäsirkat mukanaan ja painoi ne Kaislamereen, niin ettei yhtäkäänheinäsirkkaa jäänyt koko Egyptin alueelle.
20 Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän päästänytisraelilaisia.
21 Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niinEgyptin maahan tulee sellainen pimeys, että siihen voi käsin tarttua".
22 Ja Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, ja koko Egyptin maahan tulisynkeä pimeys kolmeksi päiväksi.
23 Ei kukaan voinut nähdä toistansa, eikä kukaan voinut liikkuapaikaltansa kolmeen päivään. Mutta kaikilla israelilaisilla olivaloisata asuinpaikoissansa.
24 Niin farao kutsui Mooseksen ja sanoi: "Menkää ja palvelkaa Herraa;ainoastaan lampaanne ja karjanne jääkööt tänne. Myöskin vaimonne jalapsenne menkööt teidän mukananne."
25 Mutta Mooses sanoi: "Sinun on annettava mukaamme myös teurasuhrit japolttouhrit, uhrataksemme niitä Herralle, Jumalallemme.
26 Karjammekin täytyy tulla meidän kanssamme, ei sorkkaakaan saa jäädä,sillä siitä meidän on otettava uhrit palvellaksemme Herraa, Jumalaamme,emmekä itsekään tiedä, ennenkuin tulemme sinne, mitä meidän on uhrattavapalvellessamme Herraa."
27 Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin että hän ei tahtonutpäästää heitä.
28 Ja farao sanoi hänelle: "Mene pois luotani ja varo, ettet enää tuleminun kasvojeni eteen; sillä sinä päivänä, jona tulet minun kasvojenieteen, sinä olet kuoleva".
29 Mooses vastasi: "Oikein sinä puhuit; minä en tule tämän jälkeensinun kasvojesi eteen".