Ecclesiastes 4
1 Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla,ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa;väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa.
2 Ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksikuin eläviä, jotka vielä ovat elossa,
3 ja onnellisemmaksi kuin nämä kumpikaan sitä, joka ei vielä oleolemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla.
4 Ja minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että seon toisen kateutta toista kohtaan.
5 Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiinja kalvaa omaa lihaansa.
6 Parempi on pivollinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulentavoittelua.
7 Taas minä näin turhuuden auringon alla:
8 Tuossa on yksinäinen, ei ole hänellä toista, ei poikaa, ei veljeäkäänole hänellä; mutta ei ole loppua kaikella hänen vaivannäöllänsä, eikähänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta.Ja kenen hyväksi minä sittenvaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja onpaha asia.
9 Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyväpalkka.
10 Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voiyksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.
11 Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisiyksinäisellä olla lämmin?
12 Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sillepuolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.
13 Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmäkuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa varoituksesta vaaria.
14 Sillä vankilasta tuo toinen lähti tullaksensa kuninkaaksi, vaikkaoli hänen kuninkaana ollessaan syntynyt köyhänä.
15 Minä näin kaikkien, jotka elivät ja vaelsivat auringon alla, olevannuorukaisen puolella, tuon toisen, joka oli astuva hänen sijaansa.
16 Ei ollut loppua kaikella sillä väellä, niillä kaikilla, joita hänjohti; mutta jälkipolvet eivät hänestä iloitse. Sillä sekin on turhuuttaja tuulen tavoittelemista.