Ecclesiastes 2
1 Minä sanoin sydämessäni: Tule, minä tahdon koetella sinua ilolla,nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta.
2 Naurusta minä sanoin: "Mieletöntä!" ja ilosta: "Mitä se toimittaa?"
3 Minä mietin mielessäni virkistää ruumistani viinillä - kuitenkinniin, että sydämeni harrastaisi viisautta - ja noudattaa tyhmyyttä,kunnes saisin nähdä, mikä olisi ihmislapsille hyvä, heidän tehdäksensäsitä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä.
4 Minä tein suuria töitä: rakensin itselleni taloja, istutin itselleniviinitarhoja.
5 Minä laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihinkaikkinaisia hedelmäpuita.
6 Minä tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä metsiköitä,joissa puita kasvoi.
7 Minä ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli;myös oli minulla karjaa, raavaita ja lampaita, paljon enemmän kuinkenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa.
8 Minä kokosin itselleni myöskin hopeata ja kultaa ja kuninkaitten jamaakuntien aarteita ja hankin itselleni laulajia ja laulajattaria jaihmislasten iloja, vaimon, jopa vaimoja.
9 Minä tulin suureksi ja yhä suuremmaksi, yli kaikkien, jotka olivatolleet ennen minua Jerusalemissa. Sen ohessa pysyi minussa viisauteni.
10 Enkä minä pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkäkieltänyt sydämeltäni mitään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikestavaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta vaivannäöstäni.
11 Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteniolivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitätehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua;eikä ole hyötyä mistään auringon alla.
12 Kun minä käännyin katsomaan viisautta ja mielettömyyttä ja tyhmyyttä- sillä mitä taitaa ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen, muuta kuintehdä, mitä jo ennen on tehty? -
13 niin minä näin, että viisaus on hyödyllisempi tyhmyyttä, niinkuinvalo on pimeyttä hyödyllisempi.
14 Viisaalla on silmät päässänsä, tyhmä taas vaeltaa pimeässä; muttaminä tulin tietämään myös sen, että toisen käy niinkuin toisenkin.
15 Ja minä sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin;miksi olen sitten niin tuiki viisaaksi tullut? Ja minä sanoinsydämessäni: Tämäkin on turhuutta.
16 Sillä ei jää viisaasta, niinkuin ei tyhmästäkään, ikuista muistoa,kun kerran tulevina päivinä kaikki unhotetaan; ja eikö kuole viisasniinkuin tyhmäkin?
17 Niin minä kyllästyin elämään, sillä minusta oli pahaa se, mikätapahtuu auringon alla, koskapa kaikki on turhuutta ja tuulentavoittelua.
18 Ja minä kyllästyin kaikkeen vaivannäkööni, jolla olin vaivannutitseäni auringon alla, koska minun täytyy se jättää ihmiselle, jokatulee minun jälkeeni.
19 Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hallitsemaan häntulee kaikkia minun vaivannäköni hedelmiä, joiden tähden minä olenvaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta.
20 Niin minä annoin sydämeni vaipua epätoivoon kaikesta vaivannäöstäni,jolla olin vaivannut itseäni auringon alla.
21 Sillä niin on: ihmisen, joka on vaivaa nähnyt toimien viisaudella,tiedolla ja kunnolla, täytyy antaa kaikki ihmiselle, joka ei ole siitävaivaa nähnyt, hänen osaksensa.Sekin on turhuutta ja on suurionnettomuus.
22 Sillä mitä saa ihminen kaikesta vaivannäöstänsä ja sydämensäpyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
23 Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua,eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.
24 Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsanauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, ettäsekin tulee Jumalan kädestä.
25 - "Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua?" -
26 Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta,tietoa ja iloa; mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaaannettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. Sekin on turhuutta jatuulen tavoittelua.